On pitänyt jo parin viikon ajan tehdä eräälle lehdelle kuvarepparikuvitus Sipoonkorvesta. Viime viikko oli turhan pilvinen. Tällä viikolla oli perjantai-iltaan asti kiinni muissa hommissa. Jutun kannalta olisi ollut plussaa jos kuvissa olis ollut ihmisiä. Nyt tämä piti saattaa pikaisesti pois. Lehti menee tänään painoon. Siksi oli pakko eilen löytää muutaman kevät-/ YO-juhlan välissä parin tunnin verran aikaa käydä Sipoonkorven kallioilla ja soilla loikkimassa.
Oikeammin pikainen piipahdus raapaisi vain pientä siivua alueesta, tarkemmin sanottuna Hindsby metsää, suhteellisen luonnontilaista kallioista metsä- ja suoaluetta. Byabäckenin puronvarteen ja lehtoon en kerennyt ollenkaan. Yhtä saniaispeittoista sivupuroa sentään kuvasin.
Noin kuukausi sitten Hindsbyn metsissä olisi voinut tarkkailla metsojen soidinta. Tällä hetkellä siellä voisi olla pöllöpoikueita liikkeellä, monenlaisia haukkoja ja pienempää lintua. Metsänreunoilla, niityillä riittää monenlaista perhosta ja sudenkorentoja kuvattavaksi. Minun lyhyen kierroksen varrella oli yllättävän paljon nyt jo hieman kuivahtaneen puoleisia korvasieniä. Syksymmällähän metsästä voi löytää enemmänkin haluttuja ruokasieniä.
Suunnitelma Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on vissiin lausuntokierroksella Ympäristöministeriössä. Lähitulevaisuudessa asia päätynee Eduskunnan ratkaistavaksi. Siltäkin osin alueelta olisi ihan hyvä saada kuvaa. Kysyntä tämän alueen kuville on varmaankin paranemassa.
Mukavan sään vallitessa tuonne menisi mielellään vähän paremmallakin ajalla - esim. Cartina-kuvaajaporukalla retkeilemään. Jos tällainen kuvaajamiitti/ kuvauskohde-harjoitelma voisi kiinnostaa? Ja paikkahan sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Miltäs kuulostaa?
ps. Alueen halki virtaavissa isommissa puroissa tavattiin vielä muutama vuosi sitten erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ns. alkuperäinen meritaimenkanta. Koko Suomessa sellaisia on vain tusina. Noin vuosi sitten kirjoitin blogissa siitä miten taimenkannan arkkuun iskettiin se viimeinen naula, ilman että kukaan olisi korvaansa lotkauttanut. sipoonjoen-taimenen-viimeinen-kutupuro. Nyt kanta lienee jo lopullisesti hävitetty. Kalat ei ilmeisesti tunnu kiinnostavan ketään. Kaikkein vähiten ympäristöviranomaisia ja luonnonsuojelijoita. Vesivoima ja muut suuremmat intressit jyrää, ja kiinnostus kaloja kohtaan on olematonta. Nyt Sipoonkorven kokonaisuus on vesiluonnon osalta dramaattisesti köyhempiä kuin vielä pari vuotta sitten. Nykyisellään Ritos- ja Byabäcken ovat aika perinteisiä sadevesiviemäreitä ilman arvokalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti