Subjektiivinen talvipuro

Jos pienestä kuvasta ei saa kunnolla selkoa, niin tarkempaa analyysia varten sama ruutu reilusti isompana. Kuulisin mielelläni arvioita ja kommentteja - vaikka moni taisi ensimmäisenä ajatella "humpuukia". Humpuukia ainakin itse ensimmäisenä ajattelin. Talvinen humpuukipuro.

Kuvan nimi voisi myös olla esim. koskikara, tai koskikarat. Toi kara oli minun tämä talven ensimmäinen. Olenhan aiemmin ollut aktiivinen lintukuvaaja. Joku toinen näkee kuvassa mahdollisesti jotain muuta. Kuva on aina sellainen subjektiivinen juttu. Yhdenlaisia kuvia on nähty enemmän. Toisenlaisia vähemmän. Joskus kuva on parempi vain jos se ei ole kaikilta osin odotettu - kliseinen. Tämä on ainakin pahasti keskisommiteltu. Joskus kuvaan kuuluvat luonnolliset asiat voivat häiritä kuvaajan visuaalista silmää. Usein luonnollisuus ja se odotettu on myös kuvaamisessa ykköstavoite. Sen voin paljastaa, että lopputulos ei ihan ollut sitä mitä tavoittelin.

Olosuhteet eivät olleet suunnitelmiini optimaaliset. Mutta, eikö luontokuvaus ole aika usein niin, että suunnitelmat menee totaalisesti mönkään, mutta kuvatessa tai kuvausreissulla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista yllättävää, josta osa tallentuu positiivisesti kennolle. Joskus se yllättävä käänne ja lopputulos syntyy vasta kuvankäsittelyohjelman myötävaikutuksella ja sopivalla inspiraatiolla. Alkuperäinen kuva oli jotenkin vajaa, ja toispuoleinen. Vai mikä se ajatus nyt olikaan. Kuvaaminen ja kuva on aina monen tekijän summa. Se on myös luovuutta, tekniikan hallintaa ja itsensä ilmaisua. Joskus se tosin voi olla harkitsematon ja ellei perätin tahaton räpsy. Monesti kuva on helposti kuitenkin niin monella eri tavalla tulkittavissa - ja ehkä juuri siksi niin kiehtovaa.