Tarkoituksenani oli perusdokumentoida Batteryn bagjump-tapahtumaan liittyvää promootiota, ja siinä sivussa ottaa joitain kuvia myös katapultilla itsensä ilmaan liidättävistä suksi- ja lautataitureista. Katapultin köydestä kiinni pitämällä hyppääjät saavat itselleen hetkessä lähemmäksi 100km/h, ja saavat tasaiselle Narikkatorille rakennetusta hyppyristä reilun ilmalennon. Laskeutuvat sen jälkeen turvallisesti ilmalla täytetylle alustalle. Kun alan konkarit sen tekevät, niin näyttää helpolta. Sen sijaan ko. tempun kuvaaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.Varsinainen tapahtuma alkoi klo 17.00 jolloin oli jo pilkkopimeätä. Ulkona oli miinus 13 pakkasta ja puhalsi todella kova tuuli. Lisäksi satoi lunta. Olin jättänyt tyhmyyksissäni käsineet kotiin. Sormet olivat hyvin nopeasti todella kohmeessa. Vallitsevaa valoa on hyvin niukasti. Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. En ollut varustautunut mitenkään erityisemmin näihin vaativiin olosuhteisiin ja hyppyjen kuvaamiseen. Tai siis asiakkaan puolelta tuli pikemminkin toive, että jos voisin ottaa hypyistä enemmän liikkuvaa kuvaa. Tein sen. Stillkuvat oli vähän ekstraa. Lähinnä kokeilua.
Noin niukassa vallitsevassa vain korkeimmilla herkkyyksillä saattoi saada jotain onnistumaan. Kunnollisemman lopputuloksen saamiseksi olisi pitänyt virittää salamat telineille ja laukaista ne radiolähettimillä. Ulkokäyttöön soveltuva tehokas studiovalo olisi varmaankin ollut parempi vaihtoehto. Tapahtumassa oli pari hemmoa video ja ainakin yksi stillkuvaaja salamalaitteiden kanssa hakemassa kunnollisempaakin kuvaa. Olisi kiinnostava nähdä, että mitä noissa olosuhteissa sellaisella yhdistelmällä saa aikaiseksi. Salamat ja lumisade ei välttämättä ole se kaikkein houkuttelevin yhdistelmä sekään. Itse tyydyin ottamaan vain muutamia stillkuvia hypyistä - muuten keskityin Battery-brandin näkyvyyden ja promoottoreiden kuvaamiseen. Tämän jutun kuva on montaasi, ts. kolme ruudun yhdistelmä.
Jos olisi vähän enemmän aikaa käytettävissä, niin olisi varsin kiinnostavaa yrittää oikeasti pistää parastaan tällaisen haasteellisen jutun kunnolliseen kuvaamiseen. Keikkakuvaaja pitäisi periaatteessa pystyä venymään kaikkein haastavimpiinkin kuvauskohteisiin, joskin haluttu hyvä lopputulos edellyttää hyvää perusbriiffausta, ja tiettyä teknistä varustelua. Tällä kertaa olin ihan peruskamoilla liikkeellä, normipromootion dokumentointia kuvaamassa. Hyppääjät ilmassa ei ollut minun kuvaamisessa se ykkösjuttu. Ehkä joku toinen kerta. Kiinnostuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti