Revontulikuvaus-harjoitelmia

(klikkaa kuvaa, niin saat sen auki isompana)

Piti lapinreissullani parina iltana kokeilla tätä niin monien konkari-kuvaajien toimesta aika kuvattua, mutta aina yhtä kiehtovaa aihetta, revontulikuvausta. Yksi perinteisempi, revontulivyö. Ja yksi ei niin perinteinen - ainakaan naamakuvana. En ole aiemmin kuvannut revontulia. Reposten osalta mikä tahansa kuva loimusta on minulle hyvä saavutus, vaikkakin varpaani vaati saunasulatuksen reissun päätteeksi. Huonossa eristyksessä reilun 2 tunnin paikoillaan seisoskelu 26 asteen pakkasessa alkoi jo vähän tuntumaan. Panoraman teko on myös minulle uus juttu, siksi vähän niin ja näin. Vois olla teknisesti paremminkin tehty. Saattoi joku tähti päätyä pariinkin kertaan tonne, ja joku vallan jäädä pois. Harjoitelmia siis. Revontulimaisema yhdistin photoshopissa perspektiivikorjailujen jälkeen kolmesta 16-35 (16mm:sellä) peräjälkeen rinnakkain otetusta kuvasta. Revontulinaama on sen sijaan rajaamaton 16 millisen näkymä. Ja taas perspektiivit venyy ja paukkuu.

Kamerassa laitoin päälle normaalin kohinanpoiston, taisi siellä olla päällä C. Fn II osiossa toiminto 1, eli "Pitkän valot. kohinanpoisto". Se lisää kamerassa kuvien prosessointiaikaa huomattavasti, ennen kuin puskuri taas on tyhjä ja kamera toimintakunnossa. Käytin myös C. Fn III: osion peilin lukitusta. Kamera jalustalla objektiivin tarkennus manuaalille ja äärettömän pisteeseen laitettuna. Ja kamera luonnollisesti laukaistaan lankalaukaisijalla. Ensimmäisestä painalluksesta peilin nousee ylös, ja toisesta suljin säpsähtää. Jos peilin lukitus ei olisi käytössä, saattaa ruutu tärähtää, varsinkin kun minullakin on käytössä niin hutera jalusta.

Itsekseni vain hahmottelen sitä, että minkälaisia otoksia sitä voisi teoriassa saada jos vaikka sattuisi vähän paremman purkauksen aikaan, jolloin ylemmät kerrokset loimuaisi punaisena. Silloin tuolla revontulinaamalla olisi vaikka voinut olla hehkuvan punaiset silmäkuopat, tai lipevä kieli. Ei revontulikuvauksenkaan tarvitse olla niihin vakavaa, etteikö vähän huumoriakin mahtuisi joukkoon.

Jos asuisin jossain pohjoisempana, niin tämä olisi varmaan yksi suosikki-kuvausaiheistani. Äärettömyyden edessä asiat saa laajemmassa tarkastelussa jotenkin ehkä oikeammat mittasuhteet. Galaksit ja avaruus iso ja ajaton - ihminen pieni, ja ilmiönä läsnä maapallolla todennäköisesti huomattavasti lyhyemmän ajan kuin ko. magneettinen valoilmiö.

Nämä kaksi kuvaa on kuvattu Muoniossa 24-25.3.2009. Muuta aiempaa Cartinassa olevaa revontuli-tarjontaa löytyy tästä.

Reissulta palattuani piti vähän kaivella revontulitietoutta. Törmäsin Luhdan Jopin juttuun, mistä toki muistui mieleen hänen sykähdyttävän hieno esityksensä revontulista Vuoden Luontokuva-gaalassa pari vuotta sitten.

ps. Sanovat että parasta revontuliaikaa on lokakuun ja maaliskuun välillä, ollen huipussaan tyypillisimmin sydäntalven parhailla pakkasille, eli tammi-helmikuussa. Aurinkotuulien hiukkapurkaukset, jotka aiheuttavat revontulia, sanotaan yleisemmin menevän kymmenen vuoden sykeleissä, ja että just nyt eletään hyvin hiljaista aikaa. Nyt maaliskuun lopussa eletään kait tämän kuvaussesongin ihan viimeisiä päiviä. Ensi lokakuussa voi taas alkaa hioa uusia suunnitelmia revontulikuvaus-harjoitelmien jatkamiseksi.

ps2. Piti vielä kokeilla, että miltä yksi revontulikuva näyttää 24 tuumaisen (1960*1200 px) näytön taustakuvana. Siitä tuli tällainen.

RM-kuvat 3:ssa hintaluokassa - halvimmat kuvat blogeihin ilmaiseksi!

Eilen otimme kuvapankissa RM kuvien hintaluokat käyttöön. Ajatuksena on siis että jatkossa kuvat olisi tarkoituksenmukaisemmin hinnoiteltu, ei niin ihmeellinen kuva, tavanomainen aihe, tai teknisesti hieman puutteellinen halvemmalla. Valtaosa kuvista todennäköisesti keskihinnalla ja uniikit, todella harvinaiset ja muutenkin korkeatasoisimmat kuvat vähän korkeammalla hinnalla. Kauppatorilta lokista otettua snapshottia ei tarvitsisi myydä samaan hintaan kuin viikkojen piilokojukuvaamisen tai muuten suurella ponnistuksella aikaansaatua harvinaista huippuotosta. Tästä varmaan useimmat on yhtä mieltä. Sen sijaan mielepiteitä voi olla noihin hintoihin ja ehtoihin liittyen.

Lähtökohtaisesti mikään ei muutu itsestään. Kun kun lataa tuonne RM kuvaksi, niin se menee keskimmäiseen hintakategoriaan, ellei kuvaaja sitä siirrä kalliimpaan tai halvempaan. Halvimmassa kategoriassa kuva on jo varsin halpa. Saatamme vielä tehdä jotain täsmennyksiä noihin hintoihin. Yksi merkittävä ehto halvimmassa kategoriassa on se, että ei-kaupallisissa blogeissa 1 hintaluokan kuvia saisi käyttää ilmaiseksi, mikäli kuvaan liitetään lähteen maininta toimivan linkin kera. Tähän olemme päätyneet ihan sillä ajatuksella, että bloggaajat eivät ostele kuvia. Käyttävät omia, tai saattavat piittaamttomuuttaa tai tietämättömyyttään sortua tekijänoikeusrikkomuksiin.

Olennaista on tietenkin asian valvonta, että lähteet tulee oikein. Ainakaan omasta näkövinkkelistä sanoisin, että ei-kovin myyville (suuren kaupallisen arvon potentiaalin) kuvilla voi kuitenkin blogeissa olla oma paikkansa. Ja koska blogeissa ei liiku erityisempää rahaa, niin siksi lähdeviittaus toimivan linkin kera on sopiva korvaus. Alimman hintakategorian kuvia meillä tulisi jatkossa varmaankin olemaan suhteellisen vähän. Ennemminkin soisin että kuvapankkiin ladattaisiin uniikkeja ja korkeatasoisia kuvia kalliimpaan kategoriaan kuin toisin päin.

Näen tämä hyvänä saumana informoida olla bloggaajien kanssa ja informoida samalla tekijänoikeuksista. Eli yksi tavoite on siis myös saada huomiota sille, ettei kuvia saa käyttää vapaasti ellei ole toisin todettu. Kaikkiin kuvat on lähtökohtaisesti tekijänoikeudellisesti suojattu, ja kuvaa saa maksutta käyttää blogeissa vain jos tekijänoikeuden haltijaon tietyin ehdoin sen sallinut.

Jää nähtäväksi miten kuvaajat ja bloggaajat tulevat toimimaan. Itse olen ainakin siirtänyt jonkin verran omia kuviani halvimpaan hintaluokkaan. Blog-käyttö on toki epävarmaa. Joka tapauksessa markkinoilla on aika paljon sellaisia asiakkaita, joille keskimmäinenkin hintaluokka on liikaa, mikä puoltaa sitä että tarjontaa olisi ihan hyvä olla jonkin verran myös sille kohderyhmälle.

Yksi vaihtoehtoinen käytäntö voisi toki olla sekin, että blogikäytössä kuvalähteen linkkiin tulee osoite kuvaan omille sivuille, mikäli sellaiset löytyy. Tai jos sen saisi niin, että linkki olisi itse kuvassa. Et kuvaa klikkaamalla pääsis kuvalähteen luokse. Mahdollisuuksia on monia, ja nyt niitä vielä voi muotoilla. Linkki kuvassa voi olla selkeämpi ja helpompi toteuttaa kuin kuvalähteen liittäminen selkeästi kuvan yhteyteen. Toinen kysymys on kans se, että sallitaanko peilaus. Toistaiseksi se on mahdollista. Mutta jos peilaamisia tulee enemmän, ja vielä noihin vähän isompiin kuviin, niin homma voi pasisua niin että yhteyksiin tullee ongelmia.

Kommenttia?

Kesäisiä mainoskuvia

Viime kesänä kuvasin rottinkikalusteiden maahantuojalle, I/O Livingille heidän mainos- / kataloogikuvaukset. Kuvauksia tehtiin 1 päivä Inkoon Fagervikissa, 1 syyspäivä Hangossa, 1/2 päivää Espoon Kartanolla, 1/2 päivää Kirkkonummen Sarfvikin golf-kentällä, 2 tuntia studiossa (tuotekuvat). 3,5:n (8 tuntisen) kuvaustyöpäivän tuotos. Aika moni noista kuvista on päätynyt myös erillisiin lehtimainoksiin.

Jos haluat vilkuilla nettiesitettä, niin sellainen aukeaa tästä.

Toi nettisysteemi joka esittelee aineistoa ei ihan heti auennut minulle. Meni aikansa ennen kuin keksin että sivua kaksoisklikkaamalla saa sen aukeamaan isona, mutta ei kuitenkaan liian isona. Suurennusnappis kun painoi, niin ainakin minulla aukesi liian isolla suurennoksella, jolloin näin aukeamasta vain pienen osan.

Sopivia kuvausolosuhteita odoteltiin aika pitkään, eli käytännössä keväästä siirrettiin ja siirrettiin aina jos ennuste oli vähänkään epävarma (lue liian pilvinen). Hangon kuvauspäivä mallin kanssa tapahtuikin varpushaukkojen parhaan syysmuuton aikaan, eli uimapukukuvaukseksi jo varsin viilenneissä olosuhteissa (suomeksi viime tingassa). Inkoossa taas ensiksi kuultiin, ja sitten näimmekin kuningaskalastajan. Sponttaani ja kiinnostava luontohavainto. Tuollaisia ns. haviksia ei kovin paljon tekisi, mikäli kuvaukset suoritettaisiin studiossa. Siltä osin ulkokuvaukset on ihan mukavaa vaihtelua.

Asiakkaalla oli ennen kuvauksen aloittamista kohtuullisen hyvä käsitys keskeisimmistä asioista mitä todennäköisesti voisivat haluta - käytännössä esitteen kunkin aukeaman pääkuva. Hyvä suunnittelu ja asialliset kuvauspuitteilla pääsee jo hyvin pitkälle. Kuvaustilanteessa ideat eli, osin vähän valonkin mukaan. Aika paljon tuli kuitenkin kuvattua sponttaanisti. Se, että kuvaaja ei ollut vain napinpainaja ja salamoiden / valaistuksen säätä, oli minun näkövinkkelistä positiivista. Käytännössä valtaosa aukeaman pääkuvaa pienemmistä oli enemmän tai vähemmän sellaisen yleisen visualisinnin tuotosta.

Mieluiten olisin kuvannut studiovaloilla. Mutta kun käytössäni ei ainakaan vielä ole agregaattisysteemiä / ulkokäyttöön tarkoitettuja studiovaloja. Parilla Canonin irtosalamalla, ja triggereillä ja tietenkin diffuusiokankaalla ja heijastimilla. Vallitsevalla kun kuvasin, niin olisin toivonut astetta pehmeämpää valoa. Salamoilla taas kuvatessa olisi toivonut niihin enemmän tehoa. Suhteellisen kevyellä tekniikalla vedettiin läpi - nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Linkin takaa, esitteestä löytyviä kuvia saa mielellään kommentoida.

I/O Living: Nettiesite
valokuvamalli: Laura Hämäläinen

Lisää mainoskuvia: Cartina portfolio / mainoskuvaus

Kotieläimiä Kuralan Kylämäestä

Välillä askeleni vievät kuvausretkelle Turun Kuralan Kylämäkeen kuvaamaan kotieläimiä rauhalliseen maatilaelämään. Maakuntamuseossa eletään maataloutta v.1950 malliin, aikaa ennen tehomaataloutta.




Olen kuvannut sillä ajatuksella, että kuvataan vielä kun kotieläinten kuvaaminen on mahdollista Suomessa (myös nykyajan maataloutta, jos tilaisuus tulee eteen). Väliin aika vierähtää vauhdilla ja ajatukset lepäävät samanlailla kuin luontokuvaamisessa seuratessa ja kuvatessa eläimiä.






Lisää kotieläinkuvia löytyy kuvapankista:

vasikoita
lehmiä
lampaita
possuja
kukkoja ja kanoja
kotieläimiä

Lisäksi myös nettisivuiltani kotieläimet kansiosta http://jussila.kuvat.fi/

Kuumailmapallolla taivaisiin

Satuin tänään sopivasti paikalle, kun kuumailmapalloa oltiin täyttämässä Tampereella Rosendahlin rannassa. Palloon oli jo puhallettu ilmaa ja paikalla oli paljon ihmisiä ihmettelemässä, mitä tapahtuisi seuraavaksi? No, liekki syttyi ja hetken päästä fysiikan lakien mukaan lämmin ilma nosti maata vasten nojaavan pallon pystyyn. Matkustajat kiipesivät koriin, hieman lisää lämpöä ja kohta palloa pidätteli enää vain ohut köysi. Ohjaaja kyseli matkustajilta: ”Oletteko valmiita seikkailuun?” jonka jälkeen hän irrotti köyden, ja pallo lähti melko nopeasti kohoamaan.

Ilmahan oli tänään mitä parhain kuumailmapallolennolle, pilvetön taivas eikä tuulta juuri laisinkaan. Heräsi itsellekin jonkinlainen mielenkiinto lähteä lennolle. Rauhallinen ilmapallokyyti tarjoaisi hienon mahdollisuuden ottaa valokuvia lintuperspektiivistä. Korista voisi katsella joka suuntaan, eikä linssin edessä olisi likaisia ikkunoita, kuten lentokoneessa saattaa olla. Niin, ja olisihan se ympäristö- ystävällisempääkin kuin moottorivoimalla lentäminen. Lentosuunta ja päämääräkin olisi jonkun asteinen yllätys, joten jännitystä riittäisi siltäkin osin.

Onneksi minulla ei tänään sattunut olemaan koiraani mukana. Sillä monesti on riittänyt huvitusta kun se on äkännyt kuumailmapallon taivaalla. Ja kun ei ymmärrä, että mikä ihme tuo on, niin sitähän pitää silloin haukkua. Se tuskin olisi rauhallisena katsellut täyttyvää palloa.