Suomessa on aika kiitettävä verkosto lintutorneja - ainakin 625. Kyllä niissäkin saattaa porukka jonkin verran tarkkailla ja napsia maisemakuvia. Lintutornit on aikoinaan saatu aikaiseksi aktiivisten lintuyhdistysten myötävaikutuksella. Ne on ensisijaisesti paikkoja missä kaukoputkilla seurataan kevät- ja syysmuuttoa. Nykyisin entistä useampi lintuharrastaja on siirtynyt kaukoputkista kameroihin, jolloin tornit ei ehkä olekaan enää se tarkoituksenmukaisin tarkkailu- ja kuvauspaikka. Aika mennyt jo osin tornien ohi. Monesti lintutornit on pikemminkin maisematorneja, joissa edes takaisin käydään katsomassa yleisnäkymää. Satunnaiselle retkeilijälle tarkkailu- ja kuvauspiilot voisivat tuoda linnut merkittävästi lähemmäksi, tarjoten konkreettisemman luontoelämyksen kuin se että tornista näkee jonkun pikkuruisen pisteen, minkä viereinen kaukoputki-tiirailija osaa ehkä sanoa kotkaksi tai kurpaksi.
Tarkkailupiiloja lintuvesille ja sitä kautta linnut ja luonto konkreettisemmin tutuksi! Toimivissa tarkkailupiiloissa linnut olisivat hyvinkin lähellä. Tarkkaileminenkaan ei toimivasta piilosta välttämättä edellytä edes kiikareita. Kuvaaminenkin voisi onnistua jopa tavallisella pokkarilla - riippuu vähän piilosta ja paikasta. Toimivan piilon rakentaminen edellyttää osaamista ja hyvää suunnittelua. Maailmalla piilojen rakentaminen on yleistä. Suomen rajojen ulkopuolella piilot on ehkä yleisempiä kuin tornit. Suomessa piiloja on lähinnä kuvaajilla, omissa kuvausprojekteissaan. Niistä ne hienoimmat luontokuvat otetaan. Tarkkailupiilot voisivat hyvin toimia myös suurelle yleisölle siinä missä satunnaisille luontokuvaajille - jopa pokkarikuvaajille - myös varsinaisen muuttosesongin ulkopuolella.
Tällainen piilojen kehittely ja edistäminen olisi tietty ideaali kansallisen tason yhteisprojekti esim. Suomen Luonnonvalokuvaajien, Suomen Luonnonsuojeluliiton, BirdLifen ja monissa paikoissa esim. Metsähallituksen kanssa. Varmaan tämän ympärille löytyisi helposti rakentavaa ja hyödyllistä yhteistoimintaa em. tahojen paikallistoimijoiden kesken. Asia pitäisi järjestöjen toimesta saada nostettua keskustelun aiheeksi isommalle agendalle.
Paikallisesti eräs hyvin varteenotettava kohde olisi esim. Suomenoja, eli Finnoon kosteikko Espoossa. Suomenojan luonto ry on kuulemma jo esittänyt asiaa Espoon kaupungille, joka on ottanut asiaan jo positiivisen kannan. Kansallisesti tarkkailu- ja kuvauspiilo-teeman esiin nostaminen helpottuisi merkittävästi, jos saisimme edes yhden oikein hyvin toimivan kohteen. Suomenojan piilon aikaansaainen voisi olla hyvä aloitus. Piilojen yksi haaste on saada paikka rakennettua niin että se toimisi kaikilla vedenkorkeuksilla. Suomenojalla tämä ei vissiin olisi ongelma, koska vedenkorkeus on Finnoon kosteikolla suhteellisen vakio. Ainakin Suomenojalla olisi kaikki mahdollisuudet tehdä kerassaan loistava lintujen tarkkailupaikka - niin satunnaisille linnuista kiinnostuneille kuin myös luontokuvaajille. Tällainen voisi toimia merkittävänä suunnannäyttäjänä piilojen rakentamiselle muilla lintuvesiellä.
Hyvin toimivat piilot toisivat linnut lähes iholle - ihan toisella tavalla tutuksi kuin miten perinteiset lintutornit toimii. Julkisuuden kautta olisi myös mahdollista edistää suojelua, herättää kiinnostusta luontoa kohtaan ja tarjota piilojen kautta ensiluokkaisen koskettavia mahdollisuuksia kokea luonto läheltä! Hyvä tarkkailupiilo ja siellä kerätyt luontokokemukset voivat monille olla paljon arvokkaampi ja innostavampi asia kuin tukku huipputason luontokuvia lehdestä tai kirjasta nähtynä.
Suomenojan tarkkailu- ja kuvauspiilo-idea on vielä aika alkutekijöissä. Toistaiseksi suunnitelmat vissiin täysin auki. Idea alkaa kuitenkin hieman jo hahmottumaan ja talkoolaisia kaivataan. Onhan pääkaupunkiseudulla lintuharrastajaa, ja luontokuvaajaa. Jos ei täällä pääkaupunkiseudulla saada tällaista aikaiseksi, niin ei sitten missään. Kansallisestikin lintuvesien piilojen rakentamisosaamisen edistämiseksi pitäisi tehdä työtä.
Piilojen osalta suunnittelu- ja rakentamisosaaminen on erittäin kriittistä. Jos löytyisi edes yksi hyvin toimiva piilo jokaista kymmentä lintotornia kohti, niin se olisi lintuvesien tarkkailijoille ja luontokuvaajille lottovoitto. Vielä siihen on pitkä matka, koska julkisia edes jollakin tavalla toimivia piiloja on toistaiseksi hyvin niukasti. Ulkomaalaisista hyvistä piiloista olisi hyödyllistä kerätä tietoja. Sen jälkeen kun maahamme on saatu edes kohtuullinen määrä piiloja, niin voisi alkaa järjestämään vuosittaista "Piilojen Taisto" -nimistä tapahtumaa.
Juttelin tässä hiljan sekä Jari Kårlundin, Birdlifen uuden puheenjohtajan kanssa, että Risto Sulkavan, joka toimii Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Kummatkin oli sitä mieltä, että jos lintuvesille rakennettaisiin piiloja, niin ne todennäköisesti antaisivat paremman suojan linnuille. Nykyiselläänkin monet polut kulkee pitkoksina linturuovikon läpi, tai sellaisten reunalla. Piilossa ihmiset olisivat paremmin .....yllätys yllätys.. piilossa. Parempi piilossa kuin polulla, pitkoksilla heilumassa tai keskelle lintukosteikkoa pystytetyn tornin nokassa seisaalteen. Moni lintu kiertää tällaiset kaukaa, plus että tornin lähialueen linnut saattaa muutenkin häiriintyä.
Liikkuminen ja näkösällä oleminen on pikemminkin se ongelma. Jos liikkuu ja on näkösällä, niin sen kriittisempää mitä korkeammalla ja näkyvämmin on. Siksi minulta ääni piilojen puolesta - ensisijaisesti lintujen puolesta. Jonkusen nykyisenkin tornin voisi pikemminkin muuttaa ns. piiloksi jos niihin vedettäisiin katto päälle. Linnut tykkäisi. Kuvan torneista vasen on Saltfjärdenin torni, oikea on Laajalahden Maarinniemen torni, Otaniemessä.
Tämä ei siis missään nimessä ole mikään tornivastainen kirjoitus. Tornit on mukavia, vaikka niissäkin voi olla jotain pieniä puutteita. Noissa kummassakin olen mielelläni käynyt vaikka en kaukoputkea saati edes kiikaria omista. Kaikkein mieluiten tiirailisin ja kuvailisin lintuja ja kosteikkojen eläimiä kokonaan niitä häiritsemättä, eli piiloista käsin.
Lisätietoja Suomenojasta os. www.suomenoja.fi
www.luontokuva.org
www.sll.fi
www.birdlife.fi
ps. Eräs kotimainen esimerkillisesti toimiva kaupallinen kuvauspiilo on Kangasalan Pohtiolammella, jossa kuvataan ja ruokitaan sääksiä. www.saaksisaatio.fi/saaksikeskus/default.htm. Maailmalla piilot on pikemmin se pääjuttu, eli arkipäivää. Suomeen piilot tulee vain jos niitä riittävän ponnekkaasti lintu- ja kuvausporukat vaativat. Tähän asti on tullut lähinnä torneja.
ps 2. Suomenojan piilokoju-asiasta saatiin juttu Länsiväylä-lehteen. Löytyy näköislehdestä sivulta 4 os. www.lehtiluukku.fi/readfoc?pub=17469
