Mäyrä -aiheet nousemassa pinnalle

Pari vuotta sitten kuvasin mäyriä ensimmäisen kerran. Ennen parin vuoden takaisen juhannusyön ensitapaamistani mäyrien kanssa, en tiennyt niistä yhtään mitään. Olivat ilmeisesti vuosikymmenet asuneet mökkimme viereisessä autiotalossa. Kuvausprojekti ei enää jatku Suvisaaristossa, vaan on siirtymässä mantereen puolelle. Tarkemmin sanottuna vain vartin pyöräilymatkan päässä kotoani Helsingistä. Saas nähdä mitä tänä kesänä saadaan aikaiseksi. Tällä kertaa ei pitäisi olla niin paljon kuvausta häiritseviä tekijöitä, kun mitä Suvisaaristossa oli.

Jos jotakuta kiinnostaa tulla mukaan mäyräkuvauksiin, tai mäyrä-asia, niin ehkä pystyn olemaan jotenkin avuksi. Ja jos tiedät jonkun potentiaalisen mäyräpaikan lähellä kotoasi, niin se saattaisi hyvinkin olla potentiaalinen mäyräntarkkailu- tai kuvauspaikka. Mäyristä kiinnostuneiden kannattaisi tehdä pieniä tutkimusretkiä lähimaastoon. Ties vaikka pääsisit näkemään tämän ehkä salaperäisimmän ja väärin ymmärretyn yöllisen metsiemme lainsuojattoman pandan.

Uhanalainen mäyrä ei ole. Mutta sitä metsästetään, lähinnä hupimielessä ja aika brutaalilla tavalla. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mäyrän metsästys on täysin turhaa. Sietäisi siltä osin päästä rauhoitettujen lajien ryhmään, sammakoiden, tinttien ja muiden harmittomien ja luontoon kuuluvien lajien joukkoon.

Cartinan kuvapankin : mäyräkuvat

2. Valokuvaamisen toinen vaihe

Räpsyt näyttävät omissa silmissä todella erinomaisille. Alkaa jo unelmoimaan, että kohta on niin hyvä ettei edes Hannes Heikuralla ole mitään mahiksia. Juu! Tuskin nyt Heikuran kuvat syntyvät ihan täysautomatiikalla eikä varmaan Kettusen...Itselle kaikki valokuvauksen keskeisimmät termit ovat täyttä hepreaa, eihän niitä ole kerinnyt ajatella kun on niin helppo painaa nappia. Mitähän mahtaa oikeastaan tarkoittaa leiska, jpg, resoluutio, konvertointi, raw entäpä ISO entä pikseli??

Onhan sitä hauska unelmoida, mutta samalla on kehitettävä omaa taitoaan ja tekniikan tietämystään. Onhan valokuvaaminen kuitenkin todella miehinen laji ja naisena heikkous onkin jonkinlainen tekniikkakammo ja se, ettei tekniikka mene heti perille ja oikeastaan se täytyy takoa perille. Kokoajan tiedostaen, että tekniikka on hallittava alusta loppuun jos oikeasti aikoo kuvailla.

Vielä ei ole tietoakaan siitä, mitä kaikkea kamerankäsittely ja tietokoneen käsittely vaatii ja miten pitkä matka kohtuullisen hyväksi kuvaajaksi onkaan...

1. Valokuvaamisen ensimmäinen vaihe

Valokuvaamisen ensimmäiseksi vaiheeksi voi sanoa sitä, kun hankkii digijärkkärin jossa on paljon hienoja napiskoja. Useimpiin ei tosin edes uskalla koskea. Kun automatiikan on saanut kerran päälle ei muuta tarvitse tehdä kuin painaa nappia. Kamera kuvaa suoraan jpg kuvia ja siinä se. Helppoa ja yksinkertaista valokuvaamista. Kamera laskee automaattisesti valotuksen - valon määrän ja osuukin monessa kohdin oikeaan ilman, että kuvaajan tarvitsee ajatella muuta kuin napin painamista oikealla hetkellä. Hyvällä tuurilla voi syntyä loistavia kuvia.

Koska kuvaaminen on näin yksinkertaista ja hauskaa, tietenkin kuvaa kaikkea mikä liikkuu ja ei liiku. Sateella, pakkasella, tuiskussa, auringossa ja pimeässä. Useimmiten kuvissa ei ole mitään järkeä ja osa on suttua. Siis lähes kaikki saattavat olla pelkkiä räpsyjä joissa kaikki on poskellaan. Muutama täysosuma eli valokuvakin saattaa mahtua joukkoon.

Räpsyt eivät siis kestä lähempää tarkastelua ja kaikki kuvaajat ovat syyllistyneet tuohon räpsyttelyyn. Räpsyt näyttävät hyviltä kameran näytöllä mutta tietokoneen ruudulla ne alkavat näyttää hurjilta. Pahimmat räpsyt ovat ne pimeässä ja hämärässä automatiikalla kuvatut ja suoraan jpg. Tietokoneen ruudulla hämäräräpsyt loistavat täynnä erivärisiä pilkkuja - kohinaa. Kaikki ovat varmaan nähneet tällaisen hämäräräpsyn jossa esim. tumma puku on täynnä punaisia ja oransseja pilkkuja...Kohina huonontaa kuvanlaatua eli terävyyttä. Kun terävyys katoaa, ihmisten ja esineitten ääriviivat ja piirteet hämärtyvät - lopputuloksena on pehmeä kuva ja tässä tapauksessa ei pelkästään pehmeä, vaan kuva onkin jo suttua.

Halvan Kit-objektiivin käyttö jättää kuvan aina aavistuksen pehmeäksi ts. epäteräväksi myös erittäin hyvissä olosuhteissa ts. auringon paisteella ja hyvässä valossa. Hämärässä tämä vielä korostuu eikä objektiivin valovoima riitä hämäriin olosuhteisiin. Objektiivin valovoiman näkee lukuna esim. 1:2.8 tai 1:3.5-5.6. Ensimmäinen on hyvä ja jälkimmäinen useimmissa kit-laseissa ja melkoisen huono.

Kuvatessa suoraan jpg muotoon täytyisi olla todellinen mestari kameran käytössä. Jpg ei anna anteeksi paljon mitään edes kuvankäsittely-ohjelmassa. Jos kuva on ylivalottunut ts. liian vaalea ja valkoisista kohdista palanut puhki - sävyjä ei enää erotu: kuva on sellainen ja pysyy. Jos kuva on alivalottunut tumma tai melkeinpä musta ei silloinkaan ole paljon tehtävissä. Sama kohinan kanssa.

Reipas yli-ja alivalottuminen sekä kohina ovat nimeltään: vakava kuvausvirhe. Tällaista ei voi kutsua valokuvaamiseksi ja valokuviksi vaan räpsyttelyksi ja räpsyiksi.

Miten olet oppinut säätämään kuvasi?

Henkka soitteli yks viileä kevätpäivä ja kyseli: Miten opin säätämään kuvani. Hyvä kysymys!
Aloin miettiä miten se oikeastaan meni ja kuinka se tapahtui ja tältä se kuullostaa yksinkertaistettuna ja joiltakin kohdin kaunisteltuna.

1. Sain digijärkkärin ja aloin innoissani ulkoiluttaa sitä, siellä ja täällä, säällä kuin säällä. Suoraan jpg ja automatiikka päällä. Wau! Muutama loisto-otos joukkoon.

2. Onpas hyviä kuvia. Taitaa kohta Heikura ja Henkka jäädä taa!

3. Kas. Kyllä nää kumminkin jotenkin harmailta ja suttuisilta näyttää, missähän vika? Kun ei tästä kamerasta kaikki oikein irti lähde...Kuvakulmat kuitenkin hyvät...

4. Säätämistä ja säätämistä, mut ei kuvat vaan parane vaikka kuinka säätäis.

5. Ah. Raw-kuvia. No nyt alkaa pelittää!

6. Eipä pelitäkään.

7. Henkalta kommenttia: Mitä taatanan kakkaa sä kuvailet ja tänne lähettelet?! Opettele käyttää sitä kameraas ja säätää kuvias! Lähetä tänne niin säädän malliks ja katot mallia. MURRR.

8. Pahuksen kamera.

9. Miten Henkka nuo kuvansa säätää? Opettelenpa itse ja otan sen kuvista mallia. Mokomakin kommentoija. Aaarghh!

10. Tein kaikki virheet, opin niistä. Opin käyttää kameraa.

11. Oli vastoinkäymiset lannistaa.

12. Opin säätää kuvia. Terävöitys, saturaatio, kontrasti, lämpötila - mut kuvan täytyy olla jo alussa huippu. Ja ohjelmiston priima.

13. Kamera on mukana siellä ja täällä. Etenkin kauniilla säällä. Huiput talteen, muutoin deleteä perään. Pois! Jottei tulis kovalevyn tukkeeks.

14. Koskaan ei valmis. Harjoitukset jatkuu...

Joskus se vaan on niin helppoa!

Usein luontokuvauksessa tulee rämmittyä pitkin ja poikin hankalasti kuljettavaa maastoa. Hiljaakin pitäisi olla, jos jotain haluaa nähdä ja saada kuvattua.

Tämän päiväisellä kuvausretkellä oli asiat toisin.

Ajoin autolla pientä hiekkatietä, kun huomasin pellolla ruokailevan ja lepäilevän joutsenpariskunnan. Pysäytin auton lintujen kohdalle, ja ne katselivat hetken, että onko tässä jotakin vaaraa ja jatkoivat sitten touhujaan. Avasin ikkunaa sen verran, että sain kameran hyvin tuettua ja aloin kuvailemaan. Autohan on siitä hyvä kuvauspaikka, että eläimet harvoin säikkyvät sitä. Eivätkä pienet sadekuurot, kuten tänään, haittaa.

Joutsenet näyttivät pitävän voikukista. Ne nappasivat voikukan varresta kiinni ja kukinto saattoi jäädä pitkäksikin aikaa roikkumaan suupielestä kunnes viimein ne mutustivat senkin.

Aikani kuvailtua lähdin jatkamaan matkaa ja ajattelin, että tämähän kävi helposti, mutta vieläkin helpompaa oli luvassa...

Kotimatkalla poikkesin vanhemmillani, joiden pihassa kirjosieppopariskunta rakentaa ahkerasti pesää pönttöön. Asetin kameran jalustalla nurmikolle ja kiinnitin radio-ohjattavan kaukolaukaisimen paikoilleen. Siinä sitten istuskelin pehmustetulla puutarhatuolilla. Ja aina kun linnut kävivät pöntöllä, painoin laukaisinta, ja kamera raksutti sarjan kuvia.

Cartinan joutsenkuvatarjontaa löytyy täältä 

Cartinan kirjosieppotarjonta löytyy täältä

Cartina / Kuvaus.fi keikkakuva on uusiutunut

Kuvatoimisto Cartinan keikkakuvapuoli (siis Kuvaus.fi) on nyt siltä osin avoin, että esittelemme vastiikkettomasti kuvatoimistossamme tavalla tai toisella mukana olevien ammattimaisten freekuvaajien mallikuvia yhteystietoineen. Kurkkaa sinne sisälle.

Yksi ajatus on saada systeemi google-optimoitua ja esille vähän joka maakunnasta tietty suhteellisen monipuolinen ja kompakti kokoelma päteviä tekijöitä. Onhan sivut nytkin jo aika helposti googlesta löydettävissä. Näiden esittelyiden myötä veikkaa, että moni kuvaaja löytyy huomattavasti helpommin ja vielä olennaisten hakusanojen kera.

Emme haali massaa, vaan ensisijaisesti suosimme esille laitettavaksi sellaisia kuvaajia, jotka ovat tavalla tai toisella mukana kuvatoimistossamme. Sekään ei ole mikään ehdoton kriteeri - tässä vaiheessa. Katsomma asian vähän tapauskohtaisesti. Jatkossa, jos kuvaajaesittelyitä tulee tungokseksi asti, niin toki saatamme priorisoida niitä jotka ovat oikeasti mukana / aktiivisimpia kuvatoimistonkin osalta.
Oma näkemys on, että kuvatoimistotoiminta ja keikkaikuvailu tukevat oivasti toisiaan. Kun on keikkapuolella hiljaisempaa, niin ei siitä kuvatoimistokuvan tuottamisesta ainakaan haittaa ole.

Toivottavasti asia kiinnostaa!
----

http://www.kuvaus.fi/ - yleistä

valokuvaajien yleislistaus
http://www.kuvaus.fi/valokuvaajia.php

Ja koska valokuvauspalveluita usein etsitään alueellisesti, niin siksi tuollaiset alueellisetkin listat tehdään jokaisen maakunnan osalta. Kunhan eivät tulisi lopulta liian pitkiksi.

Kuvaajan löytymisen ja näkymisen kannalta olennaisinta on kuvaajan esittelysivu.

Minun esimerkkisivu:
http://www.kuvaus.fi/valokuvaajahenrikkettunen.php

Tekstiä voi raapustaa ihan oman mielen mukaan. Tai pelkillä yhteystiedoilla. Jos mallikuvia on vähän, niin muutama kuva tekstiosioon. Jos taas on sarjoja, niin ne tulee tonne oikealle. Itse sarja voi sijaita missä vain. Minä kopioin oikeaan palkkiin kuvan ja laitan linkin sinne missä sarja on. Sarjoja voi olla useampi.

Kiinnostaako? Jos haluat mukaan, niin laita tekstiä tulemaan ja kuvia, joko s-postitse tai linkkinä. Kerro miten haluat edetä? Eikä maksa mitään. Näin hyvää saumaa näkyvyydelle oman keikkakuvatarjonnan osalta ei muualta välttämättä saa edes rahalla.

Jos on kysyttävää tai kommentoitavaa asian tiimoilta, niin vastaan mielelläni. Mielelläni kuulisi myös yleistä palautetta joko tämän tai kuvatoimistoasian osalta.


Henkka
Kuvatoimisto Cartina / Kuvaus.fi
p. 050-5949725

ps. Koska osa keikkailevista kuvaajista asuu ja vaikuttaa ulkomailla, niin ollaan ajateltu että laittaisimme myös erillisen valokuvaajien listan ulkomaiden osalta. Se lista olisi tietty englanniksi.

Sipoonjoen taimenen viimeinen kutupuro ojitettiin viime talvena

Sipoonjoen ns. alkuperäinen ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ns. meritaimenkanta on viime vuosina tunnetusti lisääntynyt vain kahdessa purossa. Byabäckenissä sekä Ritosbääckenissä. Jälkimmäinen näistä ojitettiin noin 10 vuotta sitten, eikä taimen ole sen jälkeen siinä mainittavasti lisääntynyt. Talven 2008/2009 aikana Byabäckenin kutualueen yläpuolella ojitettiin noin 2 kilometrin matkalta. Tämä toimenpide tarkoittaa varsin varmasti taimenkannan lopullista katoamista.

Kala- ja ympäristöviranomaiset ovat Suomessa tunnetusti lohikalojen nk elvyttämisessä keskittyneet lähinnä isoihin koskiin ja pääuomiin, ikäänkuin purovesien tila olisi merkityksetöntä. Puroluokan veden, joilla periaatteessa siis on vesilain suoja, suhtaudutaan kuin ne vain olisi sadevesiviemäreitä - ainakin eteläisemmässä Suomessa. Vaikka purossa esiintyisi vaikka kuinka arvokkaan lohikalakannan geenipankki, ja ne olisi myös laajemmassa tarkastelussa hyvin merkittäviä lisääntymisalueita, niin se ei vielä tunnu painavan viranomaisten vaakakupissa.

Olen itse aikoinaan ollut jonkun verran tekemisissä taimenkantojen elvytystoiminnan kanssa, missä kunnostettiin puroihin uusia kutusoraikoita, ja kotiutettiin taimen sellaisiin jo suhteellisen luonnontilaisiksi elpyneisiin puroihin. Yleensä ei kestänyt kauan kun homma sai lopullisen niitin, kun viranomaiset sallivat asioita, joita vesi- ja kalastuslain mukaan ei olisi saanut tapahtua. Siltä osin etenkin puroissa tapahtuva lohikalojen elvyttäminen tuntui aikoinaan hukkaan heitetyltä. Myös tämä ko. Byabäcken

Jos viranomaisten asennoituminen olisi toinen, ja suurimmat uhat ennaltaehkäistäisiin, niin moni taimenkanta elpyisi ihan omia aikojaan - ja ilmaiseksi. Joskin vuosituhansien ajan tiettyyn vesistöön sopeutunutta alkuperäisen taimenen geenipankki jos kerran katoaa, niin se ei ole koskaan palautettavissa. Sipoonjoen tapaus kertoi minulle, ettei asiat ole vielä muuttuneet.

Kuvapankista löytyviä kuvia ko. ojitusalueesta ja taimenesta:
http://cartinafinland.fi/kuvapankki/fi/search/sipoonjoen+taimen.html