Luonto ja luonnon taideteos

Vaikka tähän vuodenaikaan on pimeää ja värien vähäisyyttä, vesisadetta, lunta, tuulta ja kylmää, löytyy luonnosta monenlaista iloa.
Silmät hakeutuvat erilaisiin yksityiskohtiin, luonnon omiin taideteoksiin. Korville löytyy toisenlainen äänimaailma, riippuen vallitsevasta ilmasta, vesipisarasta lumen ääniin, jopa ”äänetöntä” hiljaisuutta.
Näemmekö metsää puilta, osaammeko arvostaa luonnon ”työtä”? Millaisen vaikutuksen tekee tikan tai palokärjen koputus, oksan rasahdus hirven jalan alla, muuten hiljaisessa metsässä? Entä vesipisaran putoaminen, sen antaman vaitonaisen äänen, osuessaan maatuvaan puun lehteen? Löydämmekö luonnon itsensä maalaamat taulut, lumen muodostamat veistokset?
Kysymyksiä voi esittää ja asettaa lähes loputtomiin. Jokaisen meistä on kuitenkin löydettävä se oma jokin, johon asetamme itsemme luonnossa, olkoon luonto sitten erämaata, merellistä luontoa, nykyihmisen kaupunkiluontoa tai lähiluontoa, missä sitten olemmekin.
Tämä on pieni kertomus, tai oikeammin useiden kysymysten sarja, kysymyksiä, joita tuli esille, ollessani erään pienen ryhmän kanssa päivän aikana metsässä.
Jokainen voi jatkaa tätä listaa oman halunsa mukaan itselle mieleen tulevista kysymyksistä ja vastauksista.