Valoisat kesäyöt eivät paljoa houkuta nukkumaan. Tuntuu, että kaikenlaista tekemistä riittäisi lähes kellon ympäri. Valokuvaamisen kannalta on mukavaa kun valoa riittää. Mieluisinta valoa löytyy tietenkin aikaisin aamulla.
Lauantai-aamuna olinkin ajatellut lähteä aikaisin valokuvaamaan. Tarkoitus oli käydä katsastamassa, löytyisikö tuttua joutsenperhettä ja kuvailla hieman kesäaamun tunnelmia. Kello soitti törkeän aikaisin ja hetken aikaa olotilaa tunnusteltuani päätin makoilla vielä hetken... Kun viimein heräsin, kesäaamun lempeä valo oli muisto vain. Lauantain kuvailut jäivät vain ajatuksen asteelle ja päätinkin yrittää seuraavana aamuna uudestaan.
Sunnuntainen heräämisyritys meni kuitenkin samalla kaavalla kuin edellinenkin. Puolen päivän aikoihin kuitenkin uhmasin polttavaa hellettä ja lähdin matkaan. Joutsenperheestä ei näkynyt jälkeäkään mutta sudenkorentoja oli paljon liikkeellä.
Järvenrantoja reunustavat suokaistaleet ovat erinomaisia sudenkorentojen bongauspaikkoja. Kuivuneet oksanpätkät ovat sudenkorennoille hyviä tarkkailupaikkoja. Siitä ne sitten pörähtävät pienelle saalistuslennolle tai kisailevat muiden lähelle tulleiden korentojen kanssa. Tuollaisiin poseerauskuviin löytyy paljonkin tilaisuuksia, mutta lentokuvien ottaminen onkin sitten paljon vaikeampaa. Sudenkorentojen lentoradat näyttävät ihmisen vinkkelistä melkoisen kimuranteilta.
Oheinen kuva on otettu Canonin 300mm+1,4jatkeella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti