Siiat matkii kiimaisia koiria

kuva: 35 mm f 18, 0,5 s - salama on laukaistu infrapunalähettimellä. Jos klikkaa kuvaa, niin se aukeaa isompana. Saa käsityksen kuvan teknisestä laadusta.
--------------------------------------------------------------
Joo tiedän. Kalat on tylsä aihe. Mutta kun olen aiemmassa elämässäni koulutukseltani iktyonomi, eli kalatalousneuvoja. Kalataloustiedot on kyllä pääosin jo haihtuneet tästä hyvin tuulettuvasta pääkopasta. Joskus ei vain voi olla äimistelemättä asiaa, johon aika harva kala-alan ihminenkään on päässyt tutustumaan. Arvokalakantojen lisääntyminen siis. Taimenen kutu on lähes kenelle tahansa tuttua. Taimenesta ja lohesta kaikki puhuu. Aiempi kalakirjoitus oli sitten ehkä enemmän nostagiaa. Taimenen ja lohen kudunseuranta on periaatteessa ja käytännössä aika vanha juttu, paitsi että valtaosa luonnonkantojen rippeistä on pahasti uhattuja. Taimenen kutukuvaus ei ole kovin uutta ja uniikkia. Siika on taimenta ja lohta tavanomaisempi. Siian kutu sen sijaan ei koskaan ollut minun fokuksessani. Tietääkseni siian kutu ei ole kunnolla ollut kenenkään muunkaan kiikarissa.

Kalatarkasteluni kiikariperspektiivissa on aiemmin tapahtunut liian tiukka polttoväli. Siika on aiemmin ollut minulla pikemminkin täys-tuntemattomuus. Koskaan en ole ollut seuraamassa siian kutua, joka normaalisti ajoittuu vähän taimenen kudun jälkeen. Enkä ole kuullut, että siian kutua olisi pahemmin dokumentoitu. Ahaa! Eräs kala-asiantuntija vinkkasi minulle, että kannattaisi, jos ei muuta niin kuvausmielessä perehtyä - tehdä tuttavuutta. Sanottiin, että saattaisi olla visuaalisesti kiinnostavaa ja uniikkia kuvaa. No enhän edes tiedä. Hyvästä vinkistä kävin eilen ja tänään tuossa "lähikoskella" vähän perehtymässä ja harjoittelemassa.

Eilen vesi oli vielä melko kirkasta. Siikaa alkoi hissuksiin jo olemaan. Väärä kuvaustekniikka aluksi käytössä. Kuvasin radiotriggereillä eli täysmanuaalisti, ja koko ajan toisessa kädessä fikkari. Siiat on koskessa umpipimeässä. Kontrasti ei ole, ja tarkennus on pirun vaikeata. Jos olisi toinen osoittelemassa fikkarilla, niin kuvaaminen helpottuisi merkittävästi. Monia hyviä tilanteita meni hukkaan. Sain kuitenkin pari kuvaa. Eilen käytössäni oli kaksi telinettä ja salamaa. Myöhemmin siirryin infrapunalähettimen käyttöön. Tänään vesi oli noussut ja samentunut. Käytin vain yhtä salamaa. Kuvaus vaikeutuu, vaikka varsinaiset kutemiset ovat vissiin vasta alkamassa.

Eilen matkassa olisi pitänyt olla vedenalaispussukka. Tänään se oli mukana, mutta vesi liian sameata. Kaikki ei mennyt ajoituksellisti ja teknisesti putkeen. Murphyn laki - niin tyypillistä luontokuvaamisessa toteutuvaa. Tuli kuitenkin pirun kova nälkä kalakuvausten jatkamiselle. Kuvaamiselle paremmat puitteet paranee vasta jos vedet kirkastuisi. Sitten kutukin on varmaankin ohi. Harjoitelmaksi meni tälläkin kertaa. Tai sitten aihe oli liian haastava taidoilleni - ja minulle tyypilliselle tuurilleni..

Kuvapankista em. muutamat siikakuvat löytyvät hakusanalla: kutusiika. Em. siian kutukuvaa jos venyttää, niin voipi olla että joutuupolttooväliin. Klikkaamalla kuvaa, saat sen aukeamaan isopana 1200 leveänä.