Luin tänään (19.1.2011) Helsingin Sanomista mielipidekirjoituksen Itämeren lohesta. Lastenlääkäri Pekka Jurvelin sekä kalataloussuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta ovat huolissaan siitä miten Suomi jatkuvasti kiemurtelee itsensä irti EU:n politiikasta. Se, että Itämeren petokaloissa on korkeammat myrkkypitoisuudet johtuu luonnollisesti siitä, ettei Itämeri ole pedoille kovin puhdas eliympäristö. Onhan merikotkillakin aiemmin ollut suuri vaikeuksia lisääntymisen suhteen. EU on asettanut tietyt raja-arvot mitä enemmän dioksiinia ei ihmiselle tarkoitetussa ravinnossa saisi olla. Muuten tulee ongelmia. Ja Itämerestä pyydetyn lohen sekä taimenen dioksiinipitoisuudet ylittävät reilusti em. turva-arvot.
Luhta ja Jurvelin pitävät kirjoituksessaan hyvin outona Suomen pyrkimystä jatkaa dioksiinipitoisen kalan kaupallista pyyntiä. Suomi on jo kaksi kertaa hakenut EU:lta poikkeuslupaa Itämeren dioksiinilohen kaupalliseen pyyntiin, ja saanut. Viimeisin poikkeuslupa dioksiinilohien pyytämiseen on umpeutumassa. Suomi hakeekin parasta aikaa poikkeuslupaa kolmatta kertaa.
Viimeiset vapaat lohi- sekä taimenjoet kärsivät muutenkin emokalojen vähyydestä. Meritaimen luokitettiin uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Olisiko dioksiinilohet ja -taimenet ehkä sittenkin parempi päästää jokiin kutemaan? Uhanalaisten kalakantojen perikattoon pyytäminen ja myrkkykalojen pakkosyöttäminen kuluttajille kuulostaa ainakin minun korvaan hyvin käsittämättömältä. Jos tekee ihan pakko mieli punalihaista kalaa, niin itse ostan viljeltyä kalaa, kirjolohta tai norjalaista lohta. Itämeren alueelta em. lohikalojen en pyydä. Jos itselläni on aikaa pyytämiseen, niin sitten otan ongen käteen tai muilla pyyntivälineillä pyydän itselleni jotain paljon terveellisempää ja runsaslukuisempaa eväkästä lähiruokaa.
Kaloihin liittyen kannattaa myös tutustua WWF:n kalaoppaaseen.
Kuvapankkimme visuaalinen tarjonta aiheilla, särki, ahven, lohi sekä kalastus.
1 kommentti:
nälkä tulee kun tota kattoo
Lähetä kommentti