perjantai 4. maaliskuuta 2011

Mitä kuvaajan tarvitsee osata ja ymmärtää?

Jenni Vartiainen ja Antti Tuisku. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Mitä kaikkea hyvän kuvaajan pitäisi osata ja tehdä, jotta hänen osaamistaan ja palveluitaan arvostettaisiin - muuta kuin ottamalla hyviä kuvia? Mitä ne hyvät kuvat sitten ovatkaan? Hyvin kuvattuja, vai ensisijaisesti hyvin photoshopattuja? Riittääkö että osaa hymyilyttää kuvattavia. Pitääkö kuvissa edes hymyillä? Vai tuleeko hyvä kuva siitä, että on kännykameralla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Jussi 69 (kuva alla)? Bändikuvissahan rokkareidenhan kuuluu pikemminkin olla mahdollisimman tiukkailmeisenä, ainakin yhden koulukunnan mukaan.

Jussi 69 kuvaa. The 69 Eye ja Michael Monroe. Kuva: Henrik Kettunen

Hyvissä valaistuoloissa ja oikeat ihmiset nätisti, niin melkein millä tahansa ja miten tahansa saa jo ihan kohtuullisen kuvan. Jossain toisenlaisessa nopeammassa tilanteessa onnistuneen kuvan ottaminen saattaa edellyttää vähän enemmän tilannetajua, nopeita reaktioita, parempaa tekniikkaa tai esim. mallinohjausta.

Sami Hedberg. Kuva: Henrik Kettunen
Muuttuuko sitä laulajaksi jos päästelee ääniä stagella suuren yleisön edessä, kuten Emma Gaalan toinen pääjuontaja, koomikko Sami Hedberg? Minun veikkaus on, että se rooli mikä nyt kenelläkin on, on monen tekijän summa - vähän asiakkaan odotuksista ja kuvauksen genrestä riippuen. Aika monet pystyy ottaa yksittäisen kohtuullisen kuvan. Valokuvaus on toisaalta myös palveluammatti, missä hyvässä palvelussa ratkaisee paljon muutakin kuin vain se joku yksittäinen kuva.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei välttämättä tee hyvää kuvaajaa. Kokonaisuus ratkaisee, ja se että kuvat sopii kontekstiin tai siihen käyttötarkoitukseen mitä varten ne on otettu. Toisaalta mitä vaikeammissa olosuhteissa halutaan kuvan onnistuvan, niin sen parempaa tekniikan hallintaa kuvaajalta vaaditaan. Kuvaajan arvioinnissa on valitettavan suurilta osin kyse jostain ihan muusta kuin kuvista ja kuvaamisesta - esim. henkilökemiasta. Onnistunut kuvaaminenkin edellyttää monesti hyvää yhteistyötä kuvaajan ja kuvattavan välillä - tai ainakin motivoituneen kuvaajan.

Tämän jutun kuvat on otettu Nokialle asiakaspromootion dokumentoinniksi - gaalakuvat lähinnä fiiliskuviksi siitä miltä tapahtumassa näytti. Sopivat ehkä mahdollisimman huonosti tähän kuvaajaosaamis-pohdiskeluun. Toisaalta tässä voi myös nähdä rinnastuksia. Emma Gaalassa Ismo Leikola sanoi, että muusikot ja koomikot vertailee toisiaan. Liian usein itselläni on tunne, ettei kuvat ole niin tärkeä asia. Liian usein tuntuu kuin kuvaaminen on vain sellainen pakollinen ohjelmanumero, mitä ilman tapahtuma ei ole kunnon tapahtuma. Kuvaamisen ja kuvien julkaisun kautta tapahtumakin elää yhä uudestaan ja uudestaan, eli pidempään.

Reckless Love. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Itsellä on toisinaan hirveän tiukka aikataulu, kun hyvin monessa paikassa pitää saman päivän aikana piiphtaa. Joka paikassa kuvattavat odottaa minua sinne just minuutilleen. Toisinaan asiakkaan näkövinkkelistä tuntuu siltä että minuutilleen oikea ajoitus on kaiken A ja O. Silloin on sellainen taksikuskimainen fiilis.

Olennaista on toki tiedostaa, että kriittistä ei ole vain itse kuvaus, vaan paljon sellaista mikä tapahtuu ennen kuvausta, ja itse kuvaamisen jälkeen. Myös se miten kuvaus toteutetaan on ratkaisevaa. Kuvaajan pitää osata kommunikoida, eikä pelkästään kuvattavien kanssa. Kuva ja kuvauspalvelun ymmärtäminen on sekin aina osin subjektiivinen kokemus. Kuvien julkaiseminen voi olla sekin kriittinen asia, koska kuvan näkyminen antaa sille merkityksen laajemmalle yleisölle - tai mahdollisuuden saada palautetta.

Kerran eräs hääasiakas kertoi minulle, että hänen sisarensa häät oli mennyt totaalisen pieleen, koska kuvaaja oli niin täysin väärin pukeutunut. Häissä kuvaajan kuulemma pitäisi olla pukeutunut niin kuin vieras. Myöhemmin minulle selvisi, että näiden häät huonolla pukeutumisella pilannut kuvaaja on alan tunnustuksia paljon itselleen kerännyt kuvaaja. Monissa muissa yhteyksissä asiakkaani ovat pikemminkin sanoneet, että valokuvaajat on valokuvaajia, eli voivat olla vapautuneemmin pukeutuneita, ja liikkua paikoissa mihin muilla ei ole asiaa. Pyrin itse ainakin muuntumaan hieman tilaisuuden luonteen mukaan. Hyvään kuvaajaan on niin monia eri kriteereitä - ulkoisia ja sisällöllisiä. Yhtä tyhjentävää näkemystä hyvän kuvaajan ominaisuuksista ei ole. Mitä paremmin kuvauksissa myötäilet oman kuvausgenren tärkeimpiä perussääntöjä, ja toteutat sitä sopivasti persoonallisella tyylillä, niin hyvä tulee.

Antti Tuisku. Emma Gaala 2011. Kuva: Henrik Kettunen

Kuvaaja voi olla kuvaajana vaikka kuinka taitava, mutta kaikissa muissa ominaisuuksissa asiakkaalle suuri pettymys - vähän niin kuin huippubändi väärässä konsertissa - väärän yleisön edessä. Ei kirjoitus-, esiintymis- ja muista ilmaisutaidoista ainakaan haittaa olisi. Jokaisen kuvaaja pitäisi tiedostaa mitä osaa, ja mitä ei osaa, eli että mihin ei kannata ryhtyä, ja löytää optimaalinen yleisö omille osaamisen vahvuuksilleen ja kiinnostuksen aiheille. Siitä kun tekee riittävän pitkäjänteisesti, niin tulee patsaita ja vastaavia muita tunnustuksia ropisee, saa enemmän ja tyytyväisempiä asiakkaita, tai vähintään facebook -tykkäämisiä.

Paleface. Kuva: Henrik Kettunen

Henkka
www.henrikkettunen.com

ps. Kaikki kuvat avautuvat klikatessa 900*600 pikselin kokoisina.

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Stadi Jump Open 2011

Toni Nieminen. Kuva: Henrik Kettunen
Stadi Jump -mäkihyppytapahtuma Helsingin Narikkatorilla 26-27.2. Kamppi muuttui viikonlopun ajaksi hiihtokeskukseksi. Kuvassa olymppiavoittaja Toni Nieminen näytti K6 -mäessä mallia.

Kaikille halukkailla tarjoutui mahdollisuus kokeilla hyppäämistä, ampumahiihtoa, perinteistä sivakoimista tai peräti leikkimielisen kilpailun muodossa - pienen dramatiikankin kera. Lapsille oli tarjolla pienempi mäki... Moni kokeili sitäkin. Itse toimin siellä lähinnä kuvaajana. Tein tapahtuman ja tunnelman dokumentointia Fonectalle, joka oli yksi tapahtuman järjestäjistä, eli 02 02 02.

Lisätietoa os. www.stadijump.fi

ps. Klikkaamalla kuvaa, saa sen aukeamaan astetta isompana.
Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Kuva: Henrik Kettunen

Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

tiistai 8. helmikuuta 2011

Cartinan kuvaajille sunnuntaisumpit


Kuva-toimisto Cartinan kuvaajat ovat terve-tulleita sunnuntai-sumpeille Villa Kaurilan saunalle su 13 helmikuuta klo 14.00. Halukkaille on optio saunomiseen. Kahvin lisäksi tarjolla erilaisia visuaalisia makupaloja.

Ajatuksena on siis tehdä sunnuntaisumpeista sellainen jokaviikkoinen lyhyt tilannekatsaus ja perinne, jos ei muuta niin kuvausinspiraation ja hyvien kuvausaiheiden etsimiseen, jotain valokuvateknistä läpikäyntiä, koulutuksenpoikasta,
viikon aikana pinnalla olleiden asioiden tai tapahtumien tsekkausta, studiojuttuja tms...

Ajatus on vahvasti lähteä edistämään kuvaajien välistä yhteistyötä ja paikallistoimintaa. Koska tila ei ole kaikkein tilavin, niin ennakkoilmoittautuminen on pakollinen. Pöydän ympärille mahtuu vaivatta about tusina. Jos tila käy ahtaaksi, niin siinä tapauksessa pitää miettiä jotain muuta, esim. ulkoilua. Ilmoittautumiset ja palautetta voi pikemminkin laittaa s-postitse, info@kuvaus.fi, tai soittaa, Henkka, p. 050-5949725.

ps. Allekirjoittaneen aika on aiemmin ollut kortilla. Nyt tällaiselle pitää yksinkertaisesti vain raivata aikaa.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Talviklassikko - helsinkiläistä jääkiekkotunnelmaa

Enpä ole mikään jääkiekkokuvaaja. Oikeastaan olin tuolla UrhoTV:lle taltioimassa ensisijaisesti oheistoimintoja, sivutuotteena vähän pelinkin tunnelmaa. Toivottavasti ovat mahdollisimman epäkiekkomais-perinteiset - mutta positiiviset kuvat. Ja vain vaihtelun vuoksi tein noille pystyrajauksia.














Lisää tapahtumakuvia: Cartina portfolio / Tapahtumakuvaus

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Onko Itämeren dioksiinilohen syöminen fiksua?

Kuvan lohet ovat norjalaista lohta. Kuva: Henrik Kettunen
Luin tänään (19.1.2011) Helsingin Sanomista mielipidekirjoituksen Itämeren lohesta. Lastenlääkäri Pekka Jurvelin sekä kalataloussuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta ovat huolissaan siitä miten Suomi jatkuvasti kiemurtelee itsensä irti EU:n politiikasta. Se, että Itämeren petokaloissa on korkeammat myrkkypitoisuudet johtuu luonnollisesti siitä, ettei Itämeri ole pedoille kovin puhdas eliympäristö. Onhan merikotkillakin aiemmin ollut suuri vaikeuksia lisääntymisen suhteen. EU on asettanut tietyt raja-arvot mitä enemmän dioksiinia ei ihmiselle tarkoitetussa ravinnossa saisi olla. Muuten tulee ongelmia. Ja Itämerestä pyydetyn lohen sekä taimenen dioksiinipitoisuudet ylittävät reilusti em. turva-arvot.

Luhta ja Jurvelin pitävät kirjoituksessaan hyvin outona Suomen pyrkimystä jatkaa dioksiinipitoisen kalan kaupallista pyyntiä. Suomi on jo kaksi kertaa hakenut EU:lta poikkeuslupaa Itämeren dioksiinilohen kaupalliseen pyyntiin, ja saanut. Viimeisin poikkeuslupa dioksiinilohien pyytämiseen on umpeutumassa. Suomi hakeekin parasta aikaa poikkeuslupaa kolmatta kertaa.

Viimeiset vapaat lohi- sekä taimenjoet kärsivät muutenkin emokalojen vähyydestä. Meritaimen luokitettiin uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Olisiko dioksiinilohet ja -taimenet ehkä sittenkin parempi päästää jokiin kutemaan? Uhanalaisten kalakantojen perikattoon pyytäminen ja myrkkykalojen pakkosyöttäminen kuluttajille kuulostaa ainakin minun korvaan hyvin käsittämättömältä. Jos tekee ihan pakko mieli punalihaista kalaa, niin itse ostan viljeltyä kalaa, kirjolohta tai norjalaista lohta. Itämeren alueelta em. lohikalojen en pyydä. Jos itselläni on aikaa pyytämiseen, niin sitten otan ongen käteen tai muilla pyyntivälineillä pyydän itselleni jotain paljon terveellisempää ja runsaslukuisempaa eväkästä lähiruokaa.

Kaloihin liittyen kannattaa myös tutustua WWF:n kalaoppaaseen.

Kuvapankkimme visuaalinen tarjonta aiheilla, särki, ahven, lohi sekä kalastus.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kuvatoimisto Cartina siirtyi uuteen aikakauteen

Kotisivujen uudistuksessa saatiin tehtyä merkittävä harppaus. Ulkoasu-uudistus saatettiin loppuun - tai ainakin huomattavasti eteenpäin. Tietokantaa optimoitiin. Kuvakokoa kasvatettiin. Jatkossa sinne voi ladata leiskat 900*600 kokoisina. Kuvaaja voi valita että onko hänen kuvansa siellä vesileimalla vai ilman. Osoiterivi uudistui, eli kuvapankki-nimi tiputettiin pois. Liittyy osin kansainvälistymiseen. Suomen markkinat on aika pienet, hintojen poljentaa liian paljon. Ollaan aina ajateltu, että ulkomailla ne markkinat on pitkällä tähtäimellä.

Vaikka ollaan tehty eri asteista hakukoneoptimointi kaikki nämä toimintamme 7 vuoden ajan, niin vasta nyt joulukuun aikana Cartinan kuvat indeksoitui ensimmäisen kerran laajamittaisesti Googlen imagespuolella ruotsiksi sekä englanniksi. Aiemmin Cartinan aineisto on ollut hakukoneissa lähinnä suomeksi. Tällä hetkellä Googlesta löytyy noin puoli miljoonaa indeksoitua kuvaa. Kuvapankissamme on toistaiseksi kuitenkin vain reilu 70 000 kuvaa. Google indeksoi pienet ja isot leiskat erikseen, se kuvat kolmella eri kielellä.

Näyttää vahvasti siltä, että tämän vuoden aikana ulkomaantrafiikkia ja myynti ylittää reilusti kotimaanmyynnin. Osin tämä luo suurempia paineita nostaa kuvien tasoa, eli tiukentaa sisään hyväksyttyjen kuvien seulaa. Tämän vuoden aikana tullaan siivoamaan kuvapankista paljon heikkotasoisempaa kuvaa pois. Osin siirtyminen asteittain isompiin leiskoihinkin tehdään sen takia, että jyvät paremmin erottuisi akanoista. Monet kuvat pääsevät oikeuksiin vasta tietyn kokoisina. Kuvamyynnissäkin määrän sijaan laatu on paljon tärkeämpi!

Cartina on vihdoinkin pääsemässä siihen pitkän tähtäimen tavoitteeseen, että voisi olla merkittävä kanava myydä suomalaista luontokuvaa ulkomaille. Saas nähdä kuinka hyvin siinä onnistumme. Ainakin itse uskomme siihen. Yhdellä lataamisella kuvat on siis tarjolla niin suomalaisille asiakkaille, kuin myös ruotsalaisille ja englanninkielisen käyttöliittymän kautta muuallekin maailmaa. Pienempi vaiva kuin omien kuvien hajauttaminen monen eri toimiston kautta.

Jos Kuvatoimisto Cartina ei ole entuudestaan tuttu, niin tervetuloa tutustumaan!

Ohessa esimerkki isommasta 900*600 kuvasta vesileiman kanssa
http://www.cartinafinland.fi/fi/picture/89015/T%E4htisadetta.html

ja vastaava kuva ilman vesileimaa
http://www.cartinafinland.fi/fi/picture/81010/Ruuhilampi+-maisema.html

--------------------

Henrik Kettunen
Kuvatoimisto Cartina
www.cartinafinland.fi

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulutontut studiolla

Sain mahdollisuuden kokeilla studiokuvausta, kiitos siitä mahdollisuuden tarjoajalle Petterille:-) Kuvausaiheeksi valittiin joulu ja tavoitteeksi kuvatoimistoon sopivat kuvat.

 
Uusi tilanne aiempiin luonnossa kuvattuihin kuvauksiin oli kun nyt olikin tyhjä tila, miten sen täyttää?  Luonnossa kun täyttyy taas yleensä katsoa tausta sopivaksi. Valaistuksen suhteen täytyy sanoa, että helppoa tuo hallittu valaistus luontokuvaukseen verrattuna, kun valaistus alkuun säädetty sopivaksi. Kuvatessa ei enää tarvinnut kiinnittää paljon huomiota valaistukseen, kunhan malli oli aika lailla päävaloon sopivasti. Kameran säätöjä ei tarvinnut miettiä kesken kuvausten, vaan pystyi keskittyä itse kuvausaiheeseen.

 

Tontut oli kuvauksissa eri kokemuksilla, kokemus näkyi tietysti kuvauksissa. Tontun ohjaus ja haluttujen ilmeiden asentojen  saaminen on omalla tavalla  haasteellista. Suuri etu on jos kuvauksiin on kuvaaja hieman etukäteen suunnitellut kuvausaiheita, asentoja, jolloin miettimiseen ei mene kuvauksissa aikaa.

 
Tämä suosikkikuva hiippailevasta syntyi osin vahingossa, etukäteen olin miettinyt että yritän kuvata hiippailevaa tonttua. Matala studion katto meinasi tulla esiin välillä ja osassa kokovartalokuvassa nousin hiukan ylemmäs kuvamaan. Tässä pyysin tonttua kyyristymään matalaan hiippailuun...



Kaiken kaikkiaan mukava vaihtelu perinteiseen luontokuvaukseen, saatiin tonttukuvat studiossa ja kaksi kuvauskokemusta lisää. Silti mieluiten kuvaan ihmisenkin luonnossa, vaikka sieltä syntyy enemmän epäonnistuneita kuvia. Kuvaaminen luonnon valossa on ainaista opettelua, haastetta riittää...

Osa tonttukuvista löytyy kuvagalleriastani ja
kuvatoimiston tonttukuvia löytyy  täältä.