Cartina portfolio - ammattikuvaajille ilmainen portfoliopalvelu

Cartina portfolio on siis eräänlainen keikkakuvaverkosto, joka on osin asiakkaiden tarpeisiin kehitetty. Osa asiakkaista saa liian viime tingassa päähänsä tilata kuvaaja, eikä se luottokuvaaja, minä tai joku muu aina pääse. Toinen vaihtoehto on, että kuvaajaa tarvitaan jostain muualta päin. Siksi on vuosien varrella tasaisesti kasvatettu löyhää kuvaajaverkostoa, missä kuvaajat on omaehtoisesti mukana ja saa sitä kautta itselleen ylimääräistä. Sen sijaan että me suosimme tai sivuutamme jotain kuvaajia, mikä mielestämme on väärin, niin olemme haluneet että kuvat ratkaisee ja että asiakas saa tehdä valinnat. Tämän takia olemme koonneet kuvatoimistomme sivuille ammattilaisille täysin ilmaisen portfolio-palvelun.

Itsekin toki teen jonkin verran myös keikkakuvaamista, koko ajan kuitenkin vähemmän ja vähemmän, koska minun ensisijainen duuni on pyörittää kuvatoimistoa, kuvituskuvamyyntiä. Sivumme on siis kuvatoimiston kautta hyvin hakukoneoptimoitu. Sivuilla on keskimäärin about 15 000 uniikkia kävijää päivässä. Toi kävijämäärä on tavallaan yksi syy miksi portfolioiden esittelypaikkaa ollaan kehitelty kuvatoimiston kylkeen. Aikaisemmin meillä oli se kuvaus.fi-sivuilla, mutta sen päivittäminen oli hankalaa, eikä se ole läheskään niin hakukoneoptimoitu. Nyt kuvaajille voidaan antaa Cartina portfolioon tunnukset, ja loppu on kiinni kuvaajista itsestään. Ne jotka haluaa esitellä työnäytteitään ja sitä kautta saada ylimääräistä näkyvyyttä ja asiakaskontakteja, niin tämä on pelkkä mahdollisuus.

Olemme ymmärtäneet että asiakkaat etsii hyviä kuvaajia, siis samat asiakkaat jotka ostavat myös kuvituskuvia. Kuvatoimistomyynti on meidän bisnes, ja Cartina portfoliolla kuvittelemme hyötyvämme synergiaedun kautta. Siinä lähtökohdat Cartina portfolion kehittelylle. Jos keikkakuvaajat saavat tästä uusia kontakteja ja/tai myyntiä, niin näinä aikoina sellainen on vain positiivista. Kuvaajille täysin ilmainen. Asiakaskin maksaa vain sen minkä sopii kuvaajan kanssa, kuvaajan työstä. Se tarjous minkä kuvaajat tekee, ja diili jää puhtaasti asiakkaan ja kuvaaja väliseksi. Keikkakuvaajan leipä on kaikkea muuta kuin liian leveä, ja siksi haluamme osaltamme olla siinä pikemminkin jeesaamassa.

Ulkomailla on joitain tällaisia portfolio-sivustoja. Meidän pyrkimys on siis osin kasvaa ja kehittää tätä osaa yli kansallistenkin rajojen. Onhan meillä kuvatoimistonkin osalta kv myyntiä. Keikkakuvatilauksiakin on alkanut tippumaan ulkomailta yhä enemmän, siis juttuja joita asiakkaalla on tarve saada toteutettua Suomessa. Maailmallakin on joitain vähän tonne päin palveluja missä osalla suomalaisillakin on työnäytteensä esillä. Uskomme että tästä meidän systeemistä voisi tulla aika hyvä juttu. Muut toki saattaa tehdä tällä jo vähän bisnestäkin. Me emme sitä aio tehdä. Portfolio-kuvien esittely tulee ehdottomasti Cartinassa jatkossakin säilymään täysin ilmaisena ammattilaisille. Pyrimme rankkaamaan portfolio-kuvaajat niin että ovat vain hyvätasoisia ammattilaisia.

Cartina portfolion betaversiota on kehitelty hissuksiin. Muutamat isommat korjaukset tehtiin 0,5 vuotta sitten, ja loput säädöt varmaan parin kuukauden sisään, minkä jälkeen varsinainen rummutus aloitetaan.

Jos asia kiinnostaa, niin kannattaa antaa kuulua itsestään - tai tutustua palveluun os. cartina.photo/fi/genre/0 Videokuville on oma osionsa, joskin hakemiston vielä vähän työn alla os. cartina.photo/fi/videosearch. Jos tunnet ammattikuvaajan, niin kannattaa ehkä vinkata.

"Kuvien ruinaaminen on mun työ"

Sain taas kerran puhelun jossa ruinataan kuvaa kunnalle ilmaiseksi. Tytön mukaan "Ruinaaminen on mun työ". Siitä kuitenkin maksetaan?! Kuvasta ei! Huolestuttavasti kuvien ruinaamisen ammattilaiset on selkeästi yleistyvä "ammattikunta" :/

Helppokäyttöinen ja ammattilaisille avoin portfolio kuvien esittelypaikka

Oletko freelanceria ja kaipaat portfoliokuvillesi kenties hieman lisänäkyvyytt, uusia asiakaskontakteja tms. Vaihtoehtoisestihan Journalistiliiton free-lista voi olla yksi paikka. Cartinan portfolio on ehdottomasti toinen hyvä ja täydentävä portfolio-kuvien esittelypaikka. Meidän etuna on se, että sivusto on muutenkin hyvin hakukoneoptimoitua ja sivuilla on Googlen ansiosta aika huomattava määrä kävijöitä joka ikinen päivä.

Cartina portfolion ensimmäinen kehitysvaihe on ollut sivuilla jo vuoden verran. Vasta nytten huhtikuussa 2013 saimme siihen lisättyä pitkään kaivatun alueellisen haun lisäominaisuuden. Nyt vasta voi hakea portfolio-kuvia samanaikaiseksi sekä genren että alueen osalta. Tämän takia portfolio markkinointi alkaa vasta nytten. Toisena äskettäin käyttöön otettu ominaisuus on blogissa jo aiemmin esitelty highres-kuvien tallennus ja jako-systeemi. Jokaiselle Cartina portfolion käyttäjälle annamme alkuun 5 gigaa säilytystilaa. Sekin toki ilmaiseksi. Kuvaajat voi käyttää jos tarvii, tai jos huvittaa. Kehitimme tällaisen lähinnä sen takia koska niin monet kuvaajat kyseli tällaista. Jos kuvaaja tarvitsee enemmänkin kuin 5 gigaa säilytystilaa, niin sellaista voimme helposti järjestää.

Tutustu palveluun, ja jos tuntuu siltä että on sopiva paikka, niin voit lähettää meille jotain mallikuvia, tai linkkiä sivuillesi. Haluamme pitää mahdollisimman hyvin kiinni portfolio-kuvien laadusta, että tässä esitellään riittävän tasokkaiden ammattilaisten kuvia. Tarkoitukseni on tehdä genrekohtaisesti kuvat asiakkaalle mahdollisimman hyvin vertailukelpoisiksi, jotta asiakkaat pääsisivät mahdollisimman helposti valitsemaan itselleen sopivan kuvaaja hänen ottamiensa portflio-kuvien perusteella. Laadukkaimmille kuvaajille enemmän töitä!

Suoraan portfolioon pääset esim. tästä.

Lisätietoja: Henrik Kettunen, info@kuvaus.fi tai 050-5949725

ps. Jos olet asiakas, niin etsi portfolio-kuvista omaan makuun mahdollisimman mieluinen kuvaaja, ja kuvaaja profiilisivulta haet yhteystiedot ja laitat tarjouspyynnön suoraan kuvaajalle.

Cartinassa "my pictures" kuvahallinnointi käyttöön

Itse Cartinan sivuilla on aikaisemmin liikuteltu vain matalaresoluutioisia kuvia. Korkearesoluutioiset on aiemmin liikkuneet muiden systeemien kautta, tai s-postitse. Nyt aktiivisimmat kuvaajamme saavat Cartinasta myös säilytystilaa omille kuville. Systeemiä ollaan ottamassa vaiheittain käyttöön. Aluksi tämä on siis tarkoituketta aktiivisimmille kuvatoimistokuvaajillemme, joilla tiedostonjako ja säilytystarve suurin. Ollaan siis ottamassa palautetta vastaan ja tekemässä parannuksia, laajentamassa käyttönottoa vaiheittain. Varsinainen kuvatoimistokuvaajien käyttöliittymää vielä työstetään. Toiseksi valmiina on se käyttöliittymä joka on siis räätälöity ensisijaisesti keikkakuvaajille. Sopii toki sellaisenaan varmaan monien kuvatoimistokuvaajien omiin tarpeisiin sekä korkearesoluutoisten jakamiseen kuvaajilta kuvatoimiston suuntaan - tai kuvaajalta kenelle tahansa.

Aktiiviset kuvaajamme voivat säilöä siellä omien tunnustensa takana kuviaan puhtaasti omiin tarpeisiin, mm. varmuuskopiona, tai jakaa sitä kautta korkearesoluutoisia kuvatoimistolla, esim asiakkailleen, tai tehdä kuvista matalaresoluutioinen ja valinnaisena vesileimallinen galleria julkiseen jakoon. Tällaiset matalareso-julkiset kansion näkyy kuvaajan omalla profiilisivullaan listattuna. Matalaresogallerian kuvia voi helposti halutessaan linkittää esim. facebook-sivuilleen tai muualle. Kansion sisällä olevia matalareso-kuvia voi helposti katsella. Kuvasta pääsee eteenpäin klikkaamalla kuvaa tai nuolella.

Tällä hetkellä sisäänkirjautuminen tapahtuu os. http://cartinafinland.fi/my-pictures/en/ edellyttäen että olemme kerenneet erikseen laittaa kuvaajalle nämä laajennetut tiedostonjako-oikeudet. Jos niitä sinulla ei vielä ole, niin voit kysyä niitä.

Ensimmäisillä asiakkaillakin on jo tämä nettipohjainen tiedostonjako systeemi käytössä. Olemme siis alkajaisiksi tarjoamassa tätä tiedostonjako-systeemiä kaikille kuvatoimistosta kuvan ostaneille tai Cartina portfoliosta keltä tahansa keikkakuvauksen tilanneelle asiakkaillemme ilmaiseksi 1 gigatavun tallennusoikeudella. Suunnitelmissa on vaiheittain laajentaa noita oikeuksia, kunhan ensiksi saamme vähän laajemmin kokemuksia asiasta.

Ajatuksenahan meillä on ollut kehittää riittävän simppeli ja turvallinen systeemi korkearesoluutioisten kuvien säilömiseen, hallinnointiin ja jakamiseen - niin kuvatoimistolle, aktiivisille kuvaajillemme kuin myös asiakkaillemme. Toivottavasti tulee mahdollisimman monelle tarpeeseen.

Ja mitä iloa kuvaajilla on tällaisesta? Ainakin se, että mitä laajemmin asiakkaatkin ottavat tämän käyttöönsä, niin sen parempi kaikille. Jokaisessa jaetussa kuvakansiossa säilyy keikkakuvaajan nimi, eikä kuvat niin helposti katoa anonyymeinä organisaatioon käyttöön. Aika harva kuvaaja on laittanut kuvan metatietoihin nimensä, ja harva asiakas osaa sitä sieltä etsiä. Jaetun kansion linkin kautta asiakas pääsee kuvaajan helposti profiiliin. Koko palvelussa yhdistyy keikkakuvaus, kuvatoimistomyynti, tiedostojan säilytys, plus että toimii myös galleriana. Konseptin käyttäjina aktivoituvat asiakkaat olisi toki aina läsnä tämän konseptin tarjonnan kanssa. Kuvien ja kuvauspalvelun uudelleenostaminen helpottuu. Lisäarvoa sekä kuvaajille että asiakkaille!

Jotkut arastelevat syystäkin kuvien lataamista suoraan Facebook-palveluun. Mielummin pitävät kuvansa sellaisella sivustolla, jossa tekijänoikeudet varmasti säilyvät kuvaajalla, ja ainoastaan linkittävät kuvansa Facebookkiin tai muuhun sosiaaliseen mediaan. Osa kuvaajista tulee käyttämään tätä palettiamme laajemmin, osa suppeammin, osa vain lisänäkyvyyden saamiseksi. Osalle tämä on keino profiloida itseään paremmin nykyisille ja potentiaalisille asiakkaille.

Henkka, info@kuvaus.fi, p. 050-5949725

ps. Jaetut webgalleriat näkyvät kuvaajan Cartina -profiilissa otsikon "Julkiset kansiot"-otsikon alla.

Pitääkö kesästä innostua - kesäkuvaamaan?

Nyt kun on kesä, ja ihmiset lähtee reissuilleen, niin monilla on mukana myös jonkin sortin tallennusväline.  Mitä kesällä kuvataan? Yleisradiollakin on siinä missä monilla lehdillä kesäkuva-kilpailu. Itseäni nyt ei kiinnosta tietenkään minkäänlainen kilpailu vaan se, että mitä kesäkuvalla mahdollisesti tarkoitetaan. Minkälaisia ne hyvät kesäkuvituskuvat kenenkin mielestä on? Tai mitä nyt sitten kesällä tekeekin mieli kuvata? Sauna-, juhannusperinteitä - lomailua - harrastuksia - luontoa - muuta?



Joku saattaa kuvata aurinkoa, kesänäkymiä, jotain sellaista mitä kerrankin voi harrastaa ulkosalla, tai harrastaa ylipäätään. On paljon kesäharrastuksia ja hupeja, jotka onnistuu vain ulkosalla, tai jota on nyt mukavampi tehdä kun ei tarvitse kuvata toppavaatteissa. Kesäisin monet aktivoituu valokuvausharrastuksessaan, vaikka muuten ei hirveän paljon kuvailisikaan. Mökkeily voi olla se virikepaikka kuvausinnostukseen. Kaunis aurinko voi olla monilla kohteena - tai se miten valo lankeaa muihin kiinnostaviin kohteisiin.



Itse en ole niinkään kesäihminen. Huomaan sen siitä, että kun katson kuviani, niin siellä on enemmän talviteemaa, sen jälkeen varmaankin syys- ja kevätkuvia. Jos kesällä kuvaan, niin kuvaan ennemminkin iltoja, öitä ja aikaisia aamuja - eli silloin kun ei aurinko ei kauhean pahasti porota. En tykkää olla auringonpaahteessa. Kesän helteet on minun näkövinkkelistä kärvistelyä. Naamaan tulee kaiken lisäksi pisamia. Tekee mieli laittaa kamera sivuun, ja odottaa että ilta-aurinko tulisi matalemmalta ja pehmeämpänä.

Toisaalta toivoisin saavani joskus vielä edes menetteleviä salamointi- ja ukkoskuvia. Myös hyvän lepakkokuvan haluaisin joskus ottaa. Lepokkokuvaamista varten pitää viritellä salamakalustoa johonkin sopivaan lepakkopitoiseen paikkaan. Itikatkin olen aivan liian huonosti dokumentoinut. Käärmeitä en ole kuvannut oikeastaan lainkaan. Muutamia hassuja vain nähnyt. Jos hyviä kesäkohteita voisin vapaasti valita, niin alkukesän lehdot on nättejä, keskikesän saaristo tai loppukesän Lappi.

Keskikesällä valoakin on sen verran paljon, että käsivaralta kuvaaminen on mahdollista melkein läpi yön. Mitä sitä turhaan salamaa käyttää jos nättiä luonnonvaloa riittää. Itse sanoisin että kesällä ongelma on pikemminkin se, että valoa on liikaa, on liian kovaa tai tulee väärästä suunnasta. Kesällä kuvattavaa kyllä riittää. Ihmiset on iloisia ja aktiivisia, linnut pesii ja eläimillä on poikueita. Aamuöiden usvat tai tyynet järvenpinnat voivat olla nättejä. Heinäkuun puolivälin jälkeen yöllä voi nähdä kuvauksellisia ns. valaisevia yöpilviä. Aamukasteet, perhoset, viljapelloilta tai avohakkuilta löytyvät peurat ja hirvet.

Hetkessä se kesä onkin ohi, ja taas pitää odottaa melkein vuoden että saa seuraavan kerran mahdollisuuden kesän kuvaamiseen, joidenkin puuttuvien aiheiden, tai vain omien reissujen ja lomaharrastusten dokumentointiin. Ryhtyäkkö kesää tosissaan kuvaamaan, vaiko ei, jonkinlaisella suunnitelmalla - vaiko ihan sponttaanisti?

Cartinasta löytyy jonkinlaisia tarjontaa aiheesta kesäkuva

Kameraksi digijärkkäri vai pokkari?

Varmaan useimmilla valokuvausharrastus on alkanut siitä, että on vain näppäilijä, näppäilykamera ja kameran nappi. Valokuvaaminen ei ole vain napinpainelua, eikä pelkästään sihtaamista. Pokkarilla se voi olla sitä. Pokkarikuvaaja miettii korkeintaan aihetta, ja kun se on jotenkin tähtimessä, niin painetaan nappia. Monesti pokkarikuvaajaa saattaa jäädä harmittelemaan kun kuva ei ollutkaan teknisesti niin hyvä kuin olisi toivonut. Kuvan teknisen laadun parantamiseksi harkitaan siirtymistä järkkäriin.


Järkkäriin siirtyessä toki sieltäkin löytyy joku "full automatic", vihreä -moodi tai joku p-asetus, jossa ei tartte hirveästi miettiä, jos ei halua. Järkkäriin siirtyessä jos kuvaajan ymmärrys asetusten merkityksestä ei ole sen parempi kuin pokkarikuvaajalla, niin ei ne kuvat välttämättä muutu miksikään. Järkkäri ei siis sovellu kaikille. Järkkäri soveltuu korostuneemmin niille jotka haluaa parempaa teknistä laatua. Onnistunut kuvakin on aika suhteellinen käsite.

Saako automatiikalla onnistuneita kuvia? Voi saada jos on tuuria, tai kuvaa hyvissä olosuhteissa. Automatiikka on monesti vain vähän sinne päin arvailua. Onnistuneessa kuvaamisessa tarvii monesti olla vähän tarkempi, jolloin järkkärin manuaaliset säätömahdollisuudet tulevat tarpeeseen. Mitä haastavammissa olosuhteissa tai jotain erityistilannetta kuvaa, niin sen todennäköisemmin pokkarilla saa vain suttuisia kuvia. Järkkärillä onnistuminen ei kuitenkaan ole pelkästään välineistä kiinni, toki jonkin verran, mutta myös osaamisesta. Hyvän kameratekniikan vs hyvän kamerankäytön osaamisen merkitys on vähän tilanteistakin kiinni. Joissain tilanteissa voi hyvällä tekniikalla ja tuurilla päästä hyvinkin pitkälle. Toisinaan taas eivät riitä alkuunkaan.


Jos haluat saada järkkäristä enemmän irti, niin yksi iso asia on alkaa tiedostamaan aukkojen, valotusaikojen, iso-herkkyyden ja polttovälin merkityksen.

Aukko, eli f-arvo

Mieti että mitkä on tilanteet missä aukko pitää saada mahdollisimman suureksi, eli terävyysalue kapeaksi, tai valotusaika mahdollisimman nopeaksi? Iso aukko, eli mahdollisimman pieni f-arvo tarkoittaa nopeata valotusaikaa ja kapeata syväterävyyttä. Kun himmennetään, eli pieni aukko, niin silloin syväterävyys on maksimaalinen. Silloin ns. himmennetään tappiin, f22 tms. Reilusti himmentäen ja alhaisella asa-luvulla valotusaika voi olla hyvin pitkä, tärähdyksen vaara suuri. Silloin kannattaa suosia jalustan tai salaman käyttöä. Salama käyttö on aika laaja oma osa-alueensa, enkä pureudu siihen tässä laisinkaan. Aukon ääripäissä optiikan piirto pehmenee. Keskialueella aukkoluvuilla f 8-11 optiikan piirto, eli terävyys ja muut teknisen ominaisuudet on parhaimmillaan. Eri hintaluokan optiikassa erot korostuu ääriasennoissa, eli zoomin ääripäissä ja isointa tai pienintä aukkoa käytettäessä. Jos käytät halpaa optiikkaa, niin kannattaa välttää ääriarvoja ja -asentoja - tai kuva muuttuu pehmeäksi. Pehmeys ja piirto on subjektiivisia. Joidenkin mielestä hifistelyä. Makuasia.

Valotusaika

Jos kuvaat käsivaralta, niin valotusajan pitää olla 1/ nopeampi kuin mitä optiikan polttovälissä on millejä. Jos kuvaat 200 millisellä, niin käsivaralta ilman vakaaja kuvattaessa valotusajan pitää olla 1/200 s tai nopeampi. Jos kuvaat 50 millisellä, niin 1/50 s tai nopeampi. Muuten kuva saattaa tärähtää. Yleensä kannattaa pyrkiä himentämään enemmän, jos tavoittelee laajaa syväterävyyttä ja hyvää piirtoa. Siksi monesti käsivaralta kuvattaessa olennainen miettimisen aihe on, että mikä on pisin valotusaika millä voin ottaa kuvan ilman että se tärähtää. Herkkyyttä nostetaan tai lasketaan tarpeen mukaan. Vaikuttaa olennaisesti terävyyden, valotusajan ja kuvanlaadun yhtälöön. Ja mitä pidemmällä valotusajalla tarvii kuvata, niin sen olennaisempaa olisi harkita jalustan käyttöä.



Iso-herkkyys (asa-luku)

Kolmas ulottuvuus on miettiä ne tilanteet missä iso-herkkyys kannattaa ehdottomasti olla 100, jolloin saadaan mahdollisimman puhdas, eli kohinaton kuva. Sitten on tilanteita, esim. revontulikuvauksia missä joudutaan kuvaamaan pimeässä ja mielummin mahdollisimman nopeita aikoja. Silloin isoherkkyyttä joutuu väkisin nostamaan korkealle, vaikka kuvattaisiin valovoimaisella lasilla ja täydellä aukolla. Yökuvauksissa jalustan käyttö on monesti vähintäänkin suositus, ellei jopa välttämättömyys - ainakin vaihtoehto salaman käytölle. Kuvan laatu, tai kohina on sellainen kamerakohtainen juttu. Jotkut kamerat, tai siis oikeammin niiden kennot kohisee korkeammilla herkkyyksillä herkemmin ja enemmän, toiset vähemmän. Yleensä pienemmät kennot, eli esim. sellaiset joita pokkareissa on, kohisee herkemmin, ja järkkäreiden isokokoiset kennot kohisee vähemmän, tuottaen teknisesti parempi kuvia.

Polttoväli

Polttovälistä puhuttaessa kyse on milleistä. Laajakulmaobjektiivit on lyhyitä alle 35 mm, normilasi on mahdollisimman perspektiivejä vääristämätön, eli 50mm. Teleobjektiivit taas on pitkiä. Optiikan polttoväli vaikuttaa siihen että kuinka läheltä tai kaukaa voit kuvata, tai oikeammin perspektiivin. Polttoväli ei oikeasti radikaalisti vaikuta kuvan laatuun. Olennaisinta polttovälin osalta on tiedostaa että mitä pidempi polttoväli, niin sen kapeampi terävyysalue. Ja jos aukko on vakio, niin mitä lähemmäksi tarkennat, niin se lyhyemmäksi polttoväli menee, ja sen pehmeämmäksi tausta sumenee - ja päinvastoin toisinpäin. Yksi nyrkkisääntö on, että zoom-objektiivit on piirroltaan heikompia ja kiinteän polttovälin lasit piirroltaan ja laadultaan parempi. Kuvaustilanteessa kannattaa miettiä, että mikä olisi lopputuloksen kannalta paras perspektiivi? Otanko laajakulmalla, keskivälin putkella vaiko pidemmällä.

Mitä paremmin nämä kameran asetuksen osa-alueet ymmärtää, niin sen suuremmalla todennäköisyydellä saat paremman perustan oikean aukon, valotusajan, herkkyyden tai polttovälin valinnalle - ja siten edellytykset teknisesti paremman kuvan ottamiselle.

Monesti pokkareissakin voi olla mahdollisuus manuaalisesti ainakin jonkin verran vaikuttaa näihin asetuksiin. Siltä osin taitavat voivat pärjätä pokkarillakin kohtuullisesti, siinä missä suurpiirteinen kuvaaja ei pärjää yhtään sen paremmin järkkärillä. Olennaista on toki muistaa, että kuvan tekninen laatu on vain yksi kuvan ominaisuus. Ammattikuvaajalle ja vakavalle harrastajalle kuvan hyvä tekninen laatu on yksi lähtökohta. Tällaisen kuvaavat kaikki vähänkään tärkeämmät jutut järkkärillä. Monille muille itse aihe, sisältö ja kuvan muut visuaaliset ominaisuudet ovat paljon olennaisempia asioita - ja tekninen laatu enempi sivuseikka.

Teknistä hifistelyä ja terminologiaa voi opiskella mm. wikipediasta valokuvauksen tekniikka (termistöä). Lukemalla alan lehtiä ja muuta kirjallisuutta, kouluttautumalla (Valokuva-alan koulutus Suomessa) tai menemällä mukaan esim. kamerakerho- tai luontokuvatoimintaan.

Kameraseurojen liitto http://www.sksl.fi/
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry http://luontokuva.org/
----
Valokuvaukseen liittyvää muuta kurssitoimintaa....
http://www.lahdenkansanopisto.fi/fi/opintolinjat/taide_ja_viestinta/valokuvaus - 27.8.2012–31.5.2013
http://www.valokuvauskoulutus.com/

Tarkkailu- ja kuvauspiiloja lintuvesien ääreen

Suomessa on aika kiitettävä verkosto lintutorneja - ainakin 625. Kyllä niissäkin saattaa porukka jonkin verran tarkkailla ja napsia maisemakuvia. Lintutornit on aikoinaan saatu aikaiseksi aktiivisten lintuyhdistysten myötävaikutuksella. Ne on ensisijaisesti paikkoja missä kaukoputkilla seurataan kevät- ja syysmuuttoa. Nykyisin entistä useampi lintuharrastaja on siirtynyt kaukoputkista kameroihin, jolloin tornit ei ehkä olekaan enää se tarkoituksenmukaisin tarkkailu- ja kuvauspaikka. Aika mennyt jo osin tornien ohi. Monesti lintutornit on pikemminkin maisematorneja, joissa edes takaisin käydään katsomassa yleisnäkymää. Satunnaiselle retkeilijälle tarkkailu- ja kuvauspiilot voisivat tuoda linnut merkittävästi lähemmäksi, tarjoten konkreettisemman luontoelämyksen kuin se että tornista näkee jonkun pikkuruisen pisteen, minkä viereinen kaukoputki-tiirailija osaa ehkä sanoa kotkaksi tai kurpaksi.

Tarkkailupiiloja lintuvesille ja sitä kautta linnut ja luonto konkreettisemmin tutuksi! Toimivissa tarkkailupiiloissa linnut olisivat hyvinkin lähellä. Tarkkaileminenkaan ei toimivasta piilosta välttämättä edellytä edes kiikareita. Kuvaaminenkin voisi onnistua jopa tavallisella pokkarilla - riippuu vähän piilosta ja paikasta. Toimivan piilon rakentaminen edellyttää osaamista ja hyvää suunnittelua. Maailmalla piilojen rakentaminen on yleistä. Suomen rajojen ulkopuolella piilot on ehkä yleisempiä kuin tornit. Suomessa piiloja on lähinnä kuvaajilla, omissa kuvausprojekteissaan. Niistä ne hienoimmat luontokuvat otetaan. Tarkkailupiilot voisivat hyvin toimia myös suurelle yleisölle siinä missä satunnaisille luontokuvaajille - jopa pokkarikuvaajille - myös varsinaisen muuttosesongin ulkopuolella.

Tällainen piilojen kehittely ja edistäminen olisi tietty ideaali kansallisen tason yhteisprojekti esim. Suomen Luonnonvalokuvaajien, Suomen Luonnonsuojeluliiton, BirdLifen ja monissa paikoissa esim. Metsähallituksen kanssa. Varmaan tämän ympärille löytyisi helposti rakentavaa ja hyödyllistä yhteistoimintaa em. tahojen paikallistoimijoiden kesken. Asia pitäisi järjestöjen toimesta saada nostettua keskustelun aiheeksi isommalle agendalle.


Paikallisesti eräs hyvin varteenotettava kohde olisi esim. Suomenoja, eli Finnoon kosteikko Espoossa. Suomenojan luonto ry on kuulemma jo esittänyt asiaa Espoon kaupungille, joka on ottanut asiaan jo positiivisen kannan. Kansallisesti tarkkailu- ja kuvauspiilo-teeman esiin nostaminen helpottuisi merkittävästi, jos saisimme edes yhden oikein hyvin toimivan kohteen. Suomenojan piilon aikaansaainen voisi olla hyvä aloitus. Piilojen yksi haaste on saada paikka rakennettua niin että se toimisi kaikilla vedenkorkeuksilla. Suomenojalla tämä ei vissiin olisi ongelma, koska vedenkorkeus on Finnoon kosteikolla suhteellisen vakio. Ainakin Suomenojalla olisi kaikki mahdollisuudet tehdä kerassaan loistava lintujen tarkkailupaikka - niin satunnaisille linnuista kiinnostuneille kuin myös luontokuvaajille. Tällainen voisi toimia merkittävänä suunnannäyttäjänä piilojen rakentamiselle muilla lintuvesiellä.

Hyvin toimivat piilot toisivat linnut lähes iholle - ihan toisella tavalla tutuksi kuin miten perinteiset lintutornit toimii. Julkisuuden kautta olisi myös mahdollista edistää suojelua, herättää kiinnostusta luontoa kohtaan ja tarjota piilojen kautta ensiluokkaisen koskettavia mahdollisuuksia kokea luonto läheltä! Hyvä tarkkailupiilo ja siellä kerätyt luontokokemukset voivat monille olla paljon arvokkaampi ja innostavampi asia kuin tukku huipputason luontokuvia lehdestä tai kirjasta nähtynä.

Suomenojan tarkkailu- ja kuvauspiilo-idea on vielä aika alkutekijöissä. Toistaiseksi suunnitelmat vissiin täysin auki. Idea alkaa kuitenkin hieman jo hahmottumaan ja talkoolaisia kaivataan. Onhan pääkaupunkiseudulla lintuharrastajaa, ja luontokuvaajaa. Jos ei täällä pääkaupunkiseudulla saada tällaista aikaiseksi, niin ei sitten missään. Kansallisestikin lintuvesien piilojen rakentamisosaamisen edistämiseksi pitäisi tehdä työtä.

Piilojen osalta suunnittelu- ja rakentamisosaaminen on erittäin kriittistä. Jos löytyisi edes yksi hyvin toimiva piilo jokaista kymmentä lintotornia kohti, niin se olisi lintuvesien tarkkailijoille ja luontokuvaajille lottovoitto. Vielä siihen on pitkä matka, koska julkisia edes jollakin tavalla toimivia piiloja on toistaiseksi hyvin niukasti. Ulkomaalaisista hyvistä piiloista olisi hyödyllistä kerätä tietoja. Sen jälkeen kun maahamme on saatu edes kohtuullinen määrä piiloja, niin voisi alkaa järjestämään vuosittaista "Piilojen Taisto" -nimistä tapahtumaa.

Juttelin tässä hiljan sekä Jari Kårlundin, Birdlifen uuden puheenjohtajan kanssa, että Risto Sulkavan, joka toimii Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Kummatkin oli sitä mieltä, että jos lintuvesille rakennettaisiin piiloja, niin ne todennäköisesti antaisivat paremman suojan linnuille. Nykyiselläänkin monet polut kulkee pitkoksina linturuovikon läpi, tai sellaisten reunalla. Piilossa ihmiset olisivat paremmin .....yllätys yllätys.. piilossa. Parempi piilossa kuin polulla, pitkoksilla heilumassa tai keskelle lintukosteikkoa pystytetyn tornin nokassa seisaalteen. Moni lintu kiertää tällaiset kaukaa, plus että tornin lähialueen linnut saattaa muutenkin häiriintyä.

Liikkuminen ja näkösällä oleminen on pikemminkin se ongelma. Jos liikkuu ja on näkösällä, niin sen kriittisempää mitä korkeammalla ja näkyvämmin on. Siksi minulta ääni piilojen puolesta - ensisijaisesti lintujen puolesta. Jonkusen nykyisenkin tornin voisi pikemminkin muuttaa ns. piiloksi jos niihin vedettäisiin katto päälle. Linnut tykkäisi. Kuvan torneista vasen on Saltfjärdenin torni, oikea on Laajalahden Maarinniemen torni, Otaniemessä.

Tämä ei siis missään nimessä ole mikään tornivastainen kirjoitus. Tornit on mukavia, vaikka niissäkin voi olla jotain pieniä puutteita. Noissa kummassakin olen mielelläni käynyt vaikka en kaukoputkea saati edes kiikaria omista. Kaikkein mieluiten tiirailisin ja kuvailisin lintuja ja kosteikkojen eläimiä kokonaan niitä häiritsemättä, eli piiloista käsin.

Lisätietoja Suomenojasta os. www.suomenoja.fi

www.luontokuva.org
www.sll.fi
www.birdlife.fi

ps. Eräs kotimainen esimerkillisesti toimiva kaupallinen kuvauspiilo on Kangasalan Pohtiolammella, jossa kuvataan ja ruokitaan sääksiä. www.saaksisaatio.fi/saaksikeskus/default.htm. Maailmalla piilot on pikemmin se pääjuttu, eli arkipäivää. Suomeen piilot tulee vain jos niitä riittävän ponnekkaasti lintu- ja kuvausporukat vaativat. Tähän asti on tullut lähinnä torneja.

ps 2. Suomenojan piilokoju-asiasta saatiin juttu Länsiväylä-lehteen. Löytyy näköislehdestä sivulta 4 os. www.lehtiluukku.fi/readfoc?pub=17469