Minkä kuvan olisit halunut ottaa?

Maailma on täynnä toinen toistaan hienompia kuvia. Mikäs siinä. Jotkut onnistuu, osaa, ovat taitavia, tai pieni prosentti laskee tuurin varaan, ja saa niitä sattumia äärimmäisen varvahkosti. Tai mikä nyt on hieno ja mikä ei? Sekin on ainakin osittain subjektiivinen juttu. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Noh. Ainakin itselläni on vaikeata arvostaa omia töitäni. Olen tällainen räpsiä. Kuvat syntyvät itsetään, omalla painollaan, joskus jopa suoltamalla. Mutta minkä kuvan olisin halunut ottaa? Minkä näkemäni kuvan kuvan ottaja haluaisin olla - siis myös pitkällä juoksulla? Minkälaisia kuvia haluaisin ottaa? Mitä taitoja haluaisin oppia/osata? Jotain kehityssuuntia mihin tavoitella? Vai pelkkää utiopiaa?

Itse en oikein usko siihen että jotain hienoa ja suurta syntyy itsestään noin vain. Sen hyvän eteen pitää tehdä työtä ja sen on käytännössä usein aika pitkä prosessi, ennemminkin taitoa kuin tuuria. Ainakin suurin osa hienoista ja arvostamistani kuvista on pitkän linjan kuvaajien ottamia, ei tuurilla, eikä niinkään välttämättä tekniikalla, vaan ensisijaisesti osaamisella - pitkän puurtamisen ja erikoistumisen tuloksena. Itse ehkä poikkean idoleistani siinä, että olen vähän kaikkea, enkä mitään kunnolla.

En halua olla mikään Hannu Hautala, tai minkään aikakauden Vuoden Luontokuva-aikakauden tai vuosikilpailun voittaja. Paljon mielummin olisin jonkun sellaisen luonto- tai muun kuvituskuvan ottaja, jonka kuva päätyy / käytetään jossain merkittävässä yhteydessä, missä kuva vaikuttaa. Kuva on se juttu, ei se että olet joku tietty hypetetty, tai tohtoroitu kuvaaja, tai poikkeuksellisen hyvillä suhteilla tai rahalla menestynyt kuvaaja. Menestystä ja tunnettavuutta voi saada niin monella tavalla, että ainakin itse toivoisin omien kuvituksellisten ansioiden tulevan ensisijaisesti kuvien kautta, koska vasta silloin voi pitää itseäni hyvänä kuvaajana. Muulla nyt ei sillei ainakaan ole itselleni merkitystä.

Silloin kun kuva tai kuvitus sopii ja täydentää sen asiayhteyden enemmän kuin hyvin, niin silloin kuva tai kuvitus on merkittävä. Ennemminkin haluan tuotokseni yhdistyvän johonkin hienoon arvostettuun, ennemminkin kuin johonkin hienon ja arvostetun vastakohtaan. Toisaalta kuva on vain kuva. Niitä tulee ja menee.

Stillkuvapuolen asioita voi ehkä olla liian vaikeata kommentoida. Siksi minun on esim. helpoimpi ottaa kantaa siihen että minkä liikkuvan kuvan pätkän hyvin mielelläni kuvaisin, jos olisin tv-/mainos-/videokuvaaja. Siinä tapauksessa haluaisin olla esim. oheisten videoiden kuvaaja / tekijä:

http://www.youtube.com/watch?v=-JpJjsHgYHA
Enigma - Return to innocence

tai

http://www.youtube.com/watch?v=bd2B6SjMh_w
Gnarls Barkley - Crazy

ps. Toisaalta jos ei osaa sanoa että minkä kuvan haluaisi olla ottanut, niin asian voi myös pukea niin, että missä erityisessä paikassa / asiaa haluaisit joskus päästä kuvaamaan. Hmm...Itse kun olen tällainen hyvin vähän matkusteleva, niin ennemminkin kotinurkissa. Kerran nuoruudessa perhokalastajan-pojankloppina, ehkä 13:sta vanhana olin perhokalassa Mäntyharjunreitin Miekankoskella. Edes illan pimetessä ei sinä päivänä sinne tullut ketään muita kalaan. Sen sijaan koskelle saapui ihan käsittämättömän paljon lepakoita, että piti oikein lopettaa kalastus. Olisin muuten joutunut ikäviin vapautushommiin. Se on ainakin painunut mun mieleen, ja vuosia olen haikaillut että olisin vastaavassa tilanteessa kameroiden ja salamoiden kanssa. Lepakkokannat vaan taitaa olla viimeisen 25 vuoden aikana hieman taantuneet - kuvittelisin.