Kaiketi olen kuuhullu. Kun talviyöt ovat kirkkaita ja kuu on kasvamaan päin, tunnen pakonomaista tarvetta lähteä ulos katselemaan taivaan hopeista kiekkoa. Kuun ja kuutamoiden valokuvaaminen antaa vain järkiperäisen selityksen tuolle pakkomielteelleni.
Eilen illalla päätäni särki työasioiden vuoksi, joten menin varhain nukkumaan. Heräsin puolen yön aikaan pirteänä kuin peipponen (vaikka peippolinnut ovat juuri nyt pois näiltä perukoilta). Katsoin ulos makuuhuoneeni ikkunasta, ja näin valoissa kylpevän lumisen maiseman. Pukeuduin, otin kamerani ja lähdin käynnistelemään autoani.
Ulkona oli verraten lauha -20 Celsius-asteen pakkanen. Auto käynnistyi heti, vaikkei sen lämmitysjohto ollut kytkettynä. Jakopään hihna päästi niin pienen parkaisun, ettei vaimoni herännyt käynnistysääneen.
Ajelin seudulle, jossa tiesin olevan aurattuja teitä ja tykkyisiä puita, ja rupesin kuvaamaan. Auton ikkunaan kiinnitettävä jalusta antoi mahdollisuuden kuvakulman etsimiseen ajoneuvoa liikuttamalla, ja kuvaushiha auttoi pitämään Ducaton ohjaamon lämpötilan kohtuullisena. Kuvaaminen tuntui paljon helpommalta kuin joskus aikaisemmin, jolloin käytin kameraa paljain käsin pakkasessa.
Klo 03.00 paikkeilla taivas alkoi pilveillä. Ensin harmistuin siitä, mutta sitten huomasin, että pilveytyminen tuotti kuviin dramatiikkaa, jota en ollut aiemmin tallentanut. Reissu oli siis hullu mutta myös haastava ja antoisa.
Soveltuvimpia digijärkkäreitä tämän tapaisten kuvien ottamiseen ovat ne mallit, jotka pystyvät tuottamaan kohinattomia tai vähäkohinaisia kuvia ISO 800-6400 herkkyyksillä. Valitettavasti Pentax k10d -kamerani ei ihan täytä vaatimuksiani tässä suhteessa, sillä ISO 800 -herkkyydellä kennon kohinaraidat tulevat näkyviin.
5 kommenttia:
Ai kun hieno kuva tuo viimeinen, siinä on sitä kuutamotunnelmaa ja vielä lumisten puiden kera, jota enää nykyään harvoin pääsen nauttimaan. Nuo pilvet tekevät todella hienon taivaan kuvaan.
Kaupungissa tähtitaivaskin jää monesti huomaamatta, katuvalot kun valaisevat niin paljon.
No, sitten kun pääsee joskus noita maisemia nauttimaan, niin niistä kyllä nauttii monin verroin enemmän.
Kiitos kommentista.
Käytin viimeisessä kuvassa apuna salamalaitetta valaistakseni etualan puut. Säädin salaman tehot minimiin, käytin valon hajottajaa ja annoin yhden väläyksen.
Joku voisi luulla, että keinovalo teki kuvasta luonnottoman dramaattisen. Mutta lopputulos vastasi paremmin sitä, minkä silmilläni näin, kuin ensimmäinen otos, jossa en käyttänyt salamaa.
Hienoja ja tunnelmallisia kuvia.
Kyllä se kuutamo itseänikin kiehtoo. Hienoimpia elämyksiä on ollut hiihdellä kuun loisteessa jossakin tunturin takana, täydessä hiljaisuudessa. Noista Antin kuvista muistui mieleen, että edellisestä kuutamohiihdosta on jo liian kauan (vuosia) aikaa. Täytyisi varmaan tehdä asialle jotain!
Waaaauuuuuu wau! Sanoi susi kun kuuta ulvoi.
Suurenmoisen kaunis kuva tuo viimeinen. Siinä on ihana tunnelma.
Lähetä kommentti