Kaamosvaellus takana - ja mitä siitä jäi mieleen?

Itäkaira kaamoksen aikaan. Auringonvaloa hyvin vähän. Kuutamoa enemmän. Pakkasta eniten. Liian usein pilvistä. Yhtenä aamuna, yhtenä iltana muutaman tunnin ajan ja yhden päivän oli kivat kuvauskelit. Viikko ei siis ollut mitään erityisen aktiivista kuvaamista, ei liian tiukkapipoista hiihtelyäkään - sopivaa lomailun ja "työn" tasapainoilua. En ollut ottanut mitään erityisiä tavoitteita kuvaamisen suhteen. Kuvaan minkä kuvaan. Jos ei tulekaan mitään ihmeempää, niin so not.

Lähtöpäivänä ajattelin, että josko kahden kameran kahdet akut (yht 4 akkua) ei ihan riitä. Ostin 5DII:seen pari lisäakkua (yht 150e). Mukana infrapunalähetin ja yksi salama, ja siihen pari settiä vara-akkuja plus batterypack. Maglight-valo, tarvittaessa valaisuun plus kevyt slikin jalusta. Laseista matkassa 16-35, 24-70, 70-200 2.8 sekä 24 mm 1.4. Kaikkia noita käytin aika tasaisesti. Eniten ehkä laajista - mutta sehän on vain sellainen tottumuskysymys. Oli minulla matkassa lankalaukaisijakin, mutta se lanka meni pakkasessa niin jäykäksi, että ajattelin sen käytöllä aiheuttavani enemmän tärinää. Siksi kuvasin lähinnä 2 tai 10 sekunnin vitkalla. Jonkin verran kuvasin myös käsivaralta.

Olenhan ollut ko. paikassa joitain kertoja aiemmin, joten ihan uutta ei ollut. Oikeammin olin miettinyt, että miten dokumentoisin reissun niin, ettei kuvat liiaksi muistuta sitä mitä olen jo aiemmin, joskin filmiaikana kuvannut. Tällä kerralla ajattelin yrittää käyttää salamaa vähän ahkerammin, etenkin sisäkuvauksissa.

Hiihdon aikana hukkasin löysällään olleen kinopääni pehmeään hankeen. Laajiksella pystykuvaaminen loppui siihen. Matkan loppupuoliskon aikana laitoin kameran kiinni jalustaan, ja tykkäsin paketin aina erikseen hankeen sellaiseen kulmaan, että sain halutun perspektiivin. Pystykuvaamiseen systeemi ei enää taipunut. Kamera kun on ja pysyy jalustassa siinä yhdessä ja samassa vaaka-asennossa.

Siellä sateli vähän koko ajan sellaisia nättejä kuviollisia hiutaleita. Kun katsoin takanäytöltä ottamaani kuvaa, niin siinä kuvan, ts näytön päällä oli usein iso kaunis lumihiutale. Jäi vähän harmittamaan etten ollut ottanut loittorenkaita, että olisin voinut yrittää ottaa makrokuvia hiutaleista. Lienee sellaista mihin pohjoisessa asuvilla voisi olla hyvät mahdollisuudet. En ole kokeillut. Revontuliakin toivoin näkevinäni. Minimaalisen kevyttä ja nopeaa vihreää leiskuntaa olin kerran hetken näkevinäni.


Kirkas kuutamo yhdistettynä hipsuttelevan lumisateen kanssa teki taivaan niin kirkkaaksi, ettei sieltä tähtiäkään meinannut nähdä. Pilvenkin läpi valaiseva täyskuu teki varsinaisen tähtikuvaamisen mahdottomaksi. Piti ennemminkin kuvata maisemia. Ja kuuta vasten otetuissa kuvissa näkymä on ennemminkin kuin siellä olisi aurinko. Se on vähän sellainen kuvankäsittelytekninen juttu. Monien mielestä tuollaiset kuutamossa otetut kuvat pitäisi käsitellä huomattavasti tummemmiksi, jotta niistä tajuaa, että kyse on kuutamosta eikä auringosta. Onpahan vähän erilaisia. Ainakin mitä olen muiden kaamosretkeilijöiden kuvia katsellut, niin etenkin käsittelemättöminä ovat minun makuun aivan liian synkkiä ja tummia. Toisinaan kuun edessä oli hyvinkin paljon pilviä, eikä kuun valo riittänyt enää valaisemaan ympäristöä. Saattoi olla hyvinkin pimeää.

Ja tulipahan testattua ja todistettua taas kerran sekin, että noi nykyajan digikamerat pelittää aivan loistavasti ainakin 5h yhtäjaksoisesta kuvaamisesta noin 35 asteen pakkasessa. Kuvaajan vaatetus on normaalisti se heikoin lenkki - ja kunhan muistaa varmistaa kameroiden virransaannin. Lämpöiset akut purkaa virtaa aina paremmin kuin kylmät. Kuljetinkin siksi akkuja toisinaan rukkasen sisällä, missä se ei haitannut lainkaan hiihtäämistä. Aina kun lähdin ulos pakkaseen kuvaamaan, niin otin pikkuisen Nova 4-kameralaukun, vähintään ulos jäähtymää, jonka sisään saatoin laittaa sen hitaasti temperoitumaan, jotta itse kameraan ei kondensoituisi kosteutta. Hiihdon aikana jos kuvasin, niin rinkan ylätasku ajoi saman asian. Ennen kämpään menoa kamera sisään, ja ainakin tunti-pari lämpötilan tasausta ennen kuin saattoi kaivaa kameran esiin.

Ihan mukava reissu, paitsi että olisi voinut olla pidempi. Pitää varmaan alkaa suunnittelemaan seuraavaa ja toivoa enemmän kirkkaita kuvausilmoja.

Linkki kuvakoosteeseen: www.kettunen.1g.fi/kuvat/kaamosvaellus/

Kuvapankista aiheeseen liittyviä kuvia voi etsiä hakusanalla Itäkaira tai Urho Kekkosen kansallispuisto

ps. Metsähallituksen sivuilla talviretkeilyä ko. alueella suositellaan vain kokeneille eräretkeilijöille.