Cartina portfolio - ammattikuvaajille ilmainen portfoliopalvelu

Cartina portfolio on siis eräänlainen keikkakuvaverkosto, joka on osin asiakkaiden tarpeisiin kehitetty. Osa asiakkaista saa liian viime tingassa päähänsä tilata kuvaaja, eikä se luottokuvaaja, minä tai joku muu aina pääse. Toinen vaihtoehto on, että kuvaajaa tarvitaan jostain muualta päin. Siksi on vuosien varrella tasaisesti kasvatettu löyhää kuvaajaverkostoa, missä kuvaajat on omaehtoisesti mukana ja saa sitä kautta itselleen ylimääräistä. Sen sijaan että me suosimme tai sivuutamme jotain kuvaajia, mikä mielestämme on väärin, niin olemme haluneet että kuvat ratkaisee ja että asiakas saa tehdä valinnat. Tämän takia olemme koonneet kuvatoimistomme sivuille ammattilaisille täysin ilmaisen portfolio-palvelun.

Itsekin toki teen jonkin verran myös keikkakuvaamista, koko ajan kuitenkin vähemmän ja vähemmän, koska minun ensisijainen duuni on pyörittää kuvatoimistoa, kuvituskuvamyyntiä. Sivumme on siis kuvatoimiston kautta hyvin hakukoneoptimoitu. Sivuilla on keskimäärin about 15 000 uniikkia kävijää päivässä. Toi kävijämäärä on tavallaan yksi syy miksi portfolioiden esittelypaikkaa ollaan kehitelty kuvatoimiston kylkeen. Aikaisemmin meillä oli se kuvaus.fi-sivuilla, mutta sen päivittäminen oli hankalaa, eikä se ole läheskään niin hakukoneoptimoitu. Nyt kuvaajille voidaan antaa Cartina portfolioon tunnukset, ja loppu on kiinni kuvaajista itsestään. Ne jotka haluaa esitellä työnäytteitään ja sitä kautta saada ylimääräistä näkyvyyttä ja asiakaskontakteja, niin tämä on pelkkä mahdollisuus.

Olemme ymmärtäneet että asiakkaat etsii hyviä kuvaajia, siis samat asiakkaat jotka ostavat myös kuvituskuvia. Kuvatoimistomyynti on meidän bisnes, ja Cartina portfoliolla kuvittelemme hyötyvämme synergiaedun kautta. Siinä lähtökohdat Cartina portfolion kehittelylle. Jos keikkakuvaajat saavat tästä uusia kontakteja ja/tai myyntiä, niin näinä aikoina sellainen on vain positiivista. Kuvaajille täysin ilmainen. Asiakaskin maksaa vain sen minkä sopii kuvaajan kanssa, kuvaajan työstä. Se tarjous minkä kuvaajat tekee, ja diili jää puhtaasti asiakkaan ja kuvaaja väliseksi. Keikkakuvaajan leipä on kaikkea muuta kuin liian leveä, ja siksi haluamme osaltamme olla siinä pikemminkin jeesaamassa.

Ulkomailla on joitain tällaisia portfolio-sivustoja. Meidän pyrkimys on siis osin kasvaa ja kehittää tätä osaa yli kansallistenkin rajojen. Onhan meillä kuvatoimistonkin osalta kv myyntiä. Keikkakuvatilauksiakin on alkanut tippumaan ulkomailta yhä enemmän, siis juttuja joita asiakkaalla on tarve saada toteutettua Suomessa. Maailmallakin on joitain vähän tonne päin palveluja missä osalla suomalaisillakin on työnäytteensä esillä. Uskomme että tästä meidän systeemistä voisi tulla aika hyvä juttu. Muut toki saattaa tehdä tällä jo vähän bisnestäkin. Me emme sitä aio tehdä. Portfolio-kuvien esittely tulee ehdottomasti Cartinassa jatkossakin säilymään täysin ilmaisena ammattilaisille. Pyrimme rankkaamaan portfolio-kuvaajat niin että ovat vain hyvätasoisia ammattilaisia.

Cartina portfolion betaversiota on kehitelty hissuksiin. Muutamat isommat korjaukset tehtiin 0,5 vuotta sitten, ja loput säädöt varmaan parin kuukauden sisään, minkä jälkeen varsinainen rummutus aloitetaan.

Jos asia kiinnostaa, niin kannattaa antaa kuulua itsestään - tai tutustua palveluun os. cartina.photo/fi/genre/0 Videokuville on oma osionsa, joskin hakemiston vielä vähän työn alla os. cartina.photo/fi/videosearch. Jos tunnet ammattikuvaajan, niin kannattaa ehkä vinkata.

"Kuvien ruinaaminen on mun työ"

Sain taas kerran puhelun jossa ruinataan kuvaa kunnalle ilmaiseksi. Tytön mukaan "Ruinaaminen on mun työ". Siitä kuitenkin maksetaan?! Kuvasta ei! Huolestuttavasti kuvien ruinaamisen ammattilaiset on selkeästi yleistyvä "ammattikunta" :/

Helppokäyttöinen ja ammattilaisille avoin portfolio kuvien esittelypaikka

Oletko freelanceria ja kaipaat portfoliokuvillesi kenties hieman lisänäkyvyytt, uusia asiakaskontakteja tms. Vaihtoehtoisestihan Journalistiliiton free-lista voi olla yksi paikka. Cartinan portfolio on ehdottomasti toinen hyvä ja täydentävä portfolio-kuvien esittelypaikka. Meidän etuna on se, että sivusto on muutenkin hyvin hakukoneoptimoitua ja sivuilla on Googlen ansiosta aika huomattava määrä kävijöitä joka ikinen päivä.

Cartina portfolion ensimmäinen kehitysvaihe on ollut sivuilla jo vuoden verran. Vasta nytten huhtikuussa 2013 saimme siihen lisättyä pitkään kaivatun alueellisen haun lisäominaisuuden. Nyt vasta voi hakea portfolio-kuvia samanaikaiseksi sekä genren että alueen osalta. Tämän takia portfolio markkinointi alkaa vasta nytten. Toisena äskettäin käyttöön otettu ominaisuus on blogissa jo aiemmin esitelty highres-kuvien tallennus ja jako-systeemi. Jokaiselle Cartina portfolion käyttäjälle annamme alkuun 5 gigaa säilytystilaa. Sekin toki ilmaiseksi. Kuvaajat voi käyttää jos tarvii, tai jos huvittaa. Kehitimme tällaisen lähinnä sen takia koska niin monet kuvaajat kyseli tällaista. Jos kuvaaja tarvitsee enemmänkin kuin 5 gigaa säilytystilaa, niin sellaista voimme helposti järjestää.

Tutustu palveluun, ja jos tuntuu siltä että on sopiva paikka, niin voit lähettää meille jotain mallikuvia, tai linkkiä sivuillesi. Haluamme pitää mahdollisimman hyvin kiinni portfolio-kuvien laadusta, että tässä esitellään riittävän tasokkaiden ammattilaisten kuvia. Tarkoitukseni on tehdä genrekohtaisesti kuvat asiakkaalle mahdollisimman hyvin vertailukelpoisiksi, jotta asiakkaat pääsisivät mahdollisimman helposti valitsemaan itselleen sopivan kuvaaja hänen ottamiensa portflio-kuvien perusteella. Laadukkaimmille kuvaajille enemmän töitä!

Suoraan portfolioon pääset esim. tästä.

Lisätietoja: Henrik Kettunen, info@kuvaus.fi tai 050-5949725

ps. Jos olet asiakas, niin etsi portfolio-kuvista omaan makuun mahdollisimman mieluinen kuvaaja, ja kuvaaja profiilisivulta haet yhteystiedot ja laitat tarjouspyynnön suoraan kuvaajalle.

Cartinassa "my pictures" kuvahallinnointi käyttöön

Itse Cartinan sivuilla on aikaisemmin liikuteltu vain matalaresoluutioisia kuvia. Korkearesoluutioiset on aiemmin liikkuneet muiden systeemien kautta, tai s-postitse. Nyt aktiivisimmat kuvaajamme saavat Cartinasta myös säilytystilaa omille kuville. Systeemiä ollaan ottamassa vaiheittain käyttöön. Aluksi tämä on siis tarkoituketta aktiivisimmille kuvatoimistokuvaajillemme, joilla tiedostonjako ja säilytystarve suurin. Ollaan siis ottamassa palautetta vastaan ja tekemässä parannuksia, laajentamassa käyttönottoa vaiheittain. Varsinainen kuvatoimistokuvaajien käyttöliittymää vielä työstetään. Toiseksi valmiina on se käyttöliittymä joka on siis räätälöity ensisijaisesti keikkakuvaajille. Sopii toki sellaisenaan varmaan monien kuvatoimistokuvaajien omiin tarpeisiin sekä korkearesoluutoisten jakamiseen kuvaajilta kuvatoimiston suuntaan - tai kuvaajalta kenelle tahansa.

Aktiiviset kuvaajamme voivat säilöä siellä omien tunnustensa takana kuviaan puhtaasti omiin tarpeisiin, mm. varmuuskopiona, tai jakaa sitä kautta korkearesoluutoisia kuvatoimistolla, esim asiakkailleen, tai tehdä kuvista matalaresoluutioinen ja valinnaisena vesileimallinen galleria julkiseen jakoon. Tällaiset matalareso-julkiset kansion näkyy kuvaajan omalla profiilisivullaan listattuna. Matalaresogallerian kuvia voi helposti halutessaan linkittää esim. facebook-sivuilleen tai muualle. Kansion sisällä olevia matalareso-kuvia voi helposti katsella. Kuvasta pääsee eteenpäin klikkaamalla kuvaa tai nuolella.

Tällä hetkellä sisäänkirjautuminen tapahtuu os. http://cartinafinland.fi/my-pictures/en/ edellyttäen että olemme kerenneet erikseen laittaa kuvaajalle nämä laajennetut tiedostonjako-oikeudet. Jos niitä sinulla ei vielä ole, niin voit kysyä niitä.

Ensimmäisillä asiakkaillakin on jo tämä nettipohjainen tiedostonjako systeemi käytössä. Olemme siis alkajaisiksi tarjoamassa tätä tiedostonjako-systeemiä kaikille kuvatoimistosta kuvan ostaneille tai Cartina portfoliosta keltä tahansa keikkakuvauksen tilanneelle asiakkaillemme ilmaiseksi 1 gigatavun tallennusoikeudella. Suunnitelmissa on vaiheittain laajentaa noita oikeuksia, kunhan ensiksi saamme vähän laajemmin kokemuksia asiasta.

Ajatuksenahan meillä on ollut kehittää riittävän simppeli ja turvallinen systeemi korkearesoluutioisten kuvien säilömiseen, hallinnointiin ja jakamiseen - niin kuvatoimistolle, aktiivisille kuvaajillemme kuin myös asiakkaillemme. Toivottavasti tulee mahdollisimman monelle tarpeeseen.

Ja mitä iloa kuvaajilla on tällaisesta? Ainakin se, että mitä laajemmin asiakkaatkin ottavat tämän käyttöönsä, niin sen parempi kaikille. Jokaisessa jaetussa kuvakansiossa säilyy keikkakuvaajan nimi, eikä kuvat niin helposti katoa anonyymeinä organisaatioon käyttöön. Aika harva kuvaaja on laittanut kuvan metatietoihin nimensä, ja harva asiakas osaa sitä sieltä etsiä. Jaetun kansion linkin kautta asiakas pääsee kuvaajan helposti profiiliin. Koko palvelussa yhdistyy keikkakuvaus, kuvatoimistomyynti, tiedostojan säilytys, plus että toimii myös galleriana. Konseptin käyttäjina aktivoituvat asiakkaat olisi toki aina läsnä tämän konseptin tarjonnan kanssa. Kuvien ja kuvauspalvelun uudelleenostaminen helpottuu. Lisäarvoa sekä kuvaajille että asiakkaille!

Jotkut arastelevat syystäkin kuvien lataamista suoraan Facebook-palveluun. Mielummin pitävät kuvansa sellaisella sivustolla, jossa tekijänoikeudet varmasti säilyvät kuvaajalla, ja ainoastaan linkittävät kuvansa Facebookkiin tai muuhun sosiaaliseen mediaan. Osa kuvaajista tulee käyttämään tätä palettiamme laajemmin, osa suppeammin, osa vain lisänäkyvyyden saamiseksi. Osalle tämä on keino profiloida itseään paremmin nykyisille ja potentiaalisille asiakkaille.

Henkka, info@kuvaus.fi, p. 050-5949725

ps. Jaetut webgalleriat näkyvät kuvaajan Cartina -profiilissa otsikon "Julkiset kansiot"-otsikon alla.

Pitääkö kesästä innostua - kesäkuvaamaan?

Nyt kun on kesä, ja ihmiset lähtee reissuilleen, niin monilla on mukana myös jonkin sortin tallennusväline.  Mitä kesällä kuvataan? Yleisradiollakin on siinä missä monilla lehdillä kesäkuva-kilpailu. Itseäni nyt ei kiinnosta tietenkään minkäänlainen kilpailu vaan se, että mitä kesäkuvalla mahdollisesti tarkoitetaan. Minkälaisia ne hyvät kesäkuvituskuvat kenenkin mielestä on? Tai mitä nyt sitten kesällä tekeekin mieli kuvata? Sauna-, juhannusperinteitä - lomailua - harrastuksia - luontoa - muuta?



Joku saattaa kuvata aurinkoa, kesänäkymiä, jotain sellaista mitä kerrankin voi harrastaa ulkosalla, tai harrastaa ylipäätään. On paljon kesäharrastuksia ja hupeja, jotka onnistuu vain ulkosalla, tai jota on nyt mukavampi tehdä kun ei tarvitse kuvata toppavaatteissa. Kesäisin monet aktivoituu valokuvausharrastuksessaan, vaikka muuten ei hirveän paljon kuvailisikaan. Mökkeily voi olla se virikepaikka kuvausinnostukseen. Kaunis aurinko voi olla monilla kohteena - tai se miten valo lankeaa muihin kiinnostaviin kohteisiin.



Itse en ole niinkään kesäihminen. Huomaan sen siitä, että kun katson kuviani, niin siellä on enemmän talviteemaa, sen jälkeen varmaankin syys- ja kevätkuvia. Jos kesällä kuvaan, niin kuvaan ennemminkin iltoja, öitä ja aikaisia aamuja - eli silloin kun ei aurinko ei kauhean pahasti porota. En tykkää olla auringonpaahteessa. Kesän helteet on minun näkövinkkelistä kärvistelyä. Naamaan tulee kaiken lisäksi pisamia. Tekee mieli laittaa kamera sivuun, ja odottaa että ilta-aurinko tulisi matalemmalta ja pehmeämpänä.

Toisaalta toivoisin saavani joskus vielä edes menetteleviä salamointi- ja ukkoskuvia. Myös hyvän lepakkokuvan haluaisin joskus ottaa. Lepokkokuvaamista varten pitää viritellä salamakalustoa johonkin sopivaan lepakkopitoiseen paikkaan. Itikatkin olen aivan liian huonosti dokumentoinut. Käärmeitä en ole kuvannut oikeastaan lainkaan. Muutamia hassuja vain nähnyt. Jos hyviä kesäkohteita voisin vapaasti valita, niin alkukesän lehdot on nättejä, keskikesän saaristo tai loppukesän Lappi.

Keskikesällä valoakin on sen verran paljon, että käsivaralta kuvaaminen on mahdollista melkein läpi yön. Mitä sitä turhaan salamaa käyttää jos nättiä luonnonvaloa riittää. Itse sanoisin että kesällä ongelma on pikemminkin se, että valoa on liikaa, on liian kovaa tai tulee väärästä suunnasta. Kesällä kuvattavaa kyllä riittää. Ihmiset on iloisia ja aktiivisia, linnut pesii ja eläimillä on poikueita. Aamuöiden usvat tai tyynet järvenpinnat voivat olla nättejä. Heinäkuun puolivälin jälkeen yöllä voi nähdä kuvauksellisia ns. valaisevia yöpilviä. Aamukasteet, perhoset, viljapelloilta tai avohakkuilta löytyvät peurat ja hirvet.

Hetkessä se kesä onkin ohi, ja taas pitää odottaa melkein vuoden että saa seuraavan kerran mahdollisuuden kesän kuvaamiseen, joidenkin puuttuvien aiheiden, tai vain omien reissujen ja lomaharrastusten dokumentointiin. Ryhtyäkkö kesää tosissaan kuvaamaan, vaiko ei, jonkinlaisella suunnitelmalla - vaiko ihan sponttaanisti?

Cartinasta löytyy jonkinlaisia tarjontaa aiheesta kesäkuva

Kameraksi digijärkkäri vai pokkari?

Varmaan useimmilla valokuvausharrastus on alkanut siitä, että on vain näppäilijä, näppäilykamera ja kameran nappi. Valokuvaaminen ei ole vain napinpainelua, eikä pelkästään sihtaamista. Pokkarilla se voi olla sitä. Pokkarikuvaaja miettii korkeintaan aihetta, ja kun se on jotenkin tähtimessä, niin painetaan nappia. Monesti pokkarikuvaajaa saattaa jäädä harmittelemaan kun kuva ei ollutkaan teknisesti niin hyvä kuin olisi toivonut. Kuvan teknisen laadun parantamiseksi harkitaan siirtymistä järkkäriin.


Järkkäriin siirtyessä toki sieltäkin löytyy joku "full automatic", vihreä -moodi tai joku p-asetus, jossa ei tartte hirveästi miettiä, jos ei halua. Järkkäriin siirtyessä jos kuvaajan ymmärrys asetusten merkityksestä ei ole sen parempi kuin pokkarikuvaajalla, niin ei ne kuvat välttämättä muutu miksikään. Järkkäri ei siis sovellu kaikille. Järkkäri soveltuu korostuneemmin niille jotka haluaa parempaa teknistä laatua. Onnistunut kuvakin on aika suhteellinen käsite.

Saako automatiikalla onnistuneita kuvia? Voi saada jos on tuuria, tai kuvaa hyvissä olosuhteissa. Automatiikka on monesti vain vähän sinne päin arvailua. Onnistuneessa kuvaamisessa tarvii monesti olla vähän tarkempi, jolloin järkkärin manuaaliset säätömahdollisuudet tulevat tarpeeseen. Mitä haastavammissa olosuhteissa tai jotain erityistilannetta kuvaa, niin sen todennäköisemmin pokkarilla saa vain suttuisia kuvia. Järkkärillä onnistuminen ei kuitenkaan ole pelkästään välineistä kiinni, toki jonkin verran, mutta myös osaamisesta. Hyvän kameratekniikan vs hyvän kamerankäytön osaamisen merkitys on vähän tilanteistakin kiinni. Joissain tilanteissa voi hyvällä tekniikalla ja tuurilla päästä hyvinkin pitkälle. Toisinaan taas eivät riitä alkuunkaan.


Jos haluat saada järkkäristä enemmän irti, niin yksi iso asia on alkaa tiedostamaan aukkojen, valotusaikojen, iso-herkkyyden ja polttovälin merkityksen.

Aukko, eli f-arvo

Mieti että mitkä on tilanteet missä aukko pitää saada mahdollisimman suureksi, eli terävyysalue kapeaksi, tai valotusaika mahdollisimman nopeaksi? Iso aukko, eli mahdollisimman pieni f-arvo tarkoittaa nopeata valotusaikaa ja kapeata syväterävyyttä. Kun himmennetään, eli pieni aukko, niin silloin syväterävyys on maksimaalinen. Silloin ns. himmennetään tappiin, f22 tms. Reilusti himmentäen ja alhaisella asa-luvulla valotusaika voi olla hyvin pitkä, tärähdyksen vaara suuri. Silloin kannattaa suosia jalustan tai salaman käyttöä. Salama käyttö on aika laaja oma osa-alueensa, enkä pureudu siihen tässä laisinkaan. Aukon ääripäissä optiikan piirto pehmenee. Keskialueella aukkoluvuilla f 8-11 optiikan piirto, eli terävyys ja muut teknisen ominaisuudet on parhaimmillaan. Eri hintaluokan optiikassa erot korostuu ääriasennoissa, eli zoomin ääripäissä ja isointa tai pienintä aukkoa käytettäessä. Jos käytät halpaa optiikkaa, niin kannattaa välttää ääriarvoja ja -asentoja - tai kuva muuttuu pehmeäksi. Pehmeys ja piirto on subjektiivisia. Joidenkin mielestä hifistelyä. Makuasia.

Valotusaika

Jos kuvaat käsivaralta, niin valotusajan pitää olla 1/ nopeampi kuin mitä optiikan polttovälissä on millejä. Jos kuvaat 200 millisellä, niin käsivaralta ilman vakaaja kuvattaessa valotusajan pitää olla 1/200 s tai nopeampi. Jos kuvaat 50 millisellä, niin 1/50 s tai nopeampi. Muuten kuva saattaa tärähtää. Yleensä kannattaa pyrkiä himentämään enemmän, jos tavoittelee laajaa syväterävyyttä ja hyvää piirtoa. Siksi monesti käsivaralta kuvattaessa olennainen miettimisen aihe on, että mikä on pisin valotusaika millä voin ottaa kuvan ilman että se tärähtää. Herkkyyttä nostetaan tai lasketaan tarpeen mukaan. Vaikuttaa olennaisesti terävyyden, valotusajan ja kuvanlaadun yhtälöön. Ja mitä pidemmällä valotusajalla tarvii kuvata, niin sen olennaisempaa olisi harkita jalustan käyttöä.



Iso-herkkyys (asa-luku)

Kolmas ulottuvuus on miettiä ne tilanteet missä iso-herkkyys kannattaa ehdottomasti olla 100, jolloin saadaan mahdollisimman puhdas, eli kohinaton kuva. Sitten on tilanteita, esim. revontulikuvauksia missä joudutaan kuvaamaan pimeässä ja mielummin mahdollisimman nopeita aikoja. Silloin isoherkkyyttä joutuu väkisin nostamaan korkealle, vaikka kuvattaisiin valovoimaisella lasilla ja täydellä aukolla. Yökuvauksissa jalustan käyttö on monesti vähintäänkin suositus, ellei jopa välttämättömyys - ainakin vaihtoehto salaman käytölle. Kuvan laatu, tai kohina on sellainen kamerakohtainen juttu. Jotkut kamerat, tai siis oikeammin niiden kennot kohisee korkeammilla herkkyyksillä herkemmin ja enemmän, toiset vähemmän. Yleensä pienemmät kennot, eli esim. sellaiset joita pokkareissa on, kohisee herkemmin, ja järkkäreiden isokokoiset kennot kohisee vähemmän, tuottaen teknisesti parempi kuvia.

Polttoväli

Polttovälistä puhuttaessa kyse on milleistä. Laajakulmaobjektiivit on lyhyitä alle 35 mm, normilasi on mahdollisimman perspektiivejä vääristämätön, eli 50mm. Teleobjektiivit taas on pitkiä. Optiikan polttoväli vaikuttaa siihen että kuinka läheltä tai kaukaa voit kuvata, tai oikeammin perspektiivin. Polttoväli ei oikeasti radikaalisti vaikuta kuvan laatuun. Olennaisinta polttovälin osalta on tiedostaa että mitä pidempi polttoväli, niin sen kapeampi terävyysalue. Ja jos aukko on vakio, niin mitä lähemmäksi tarkennat, niin se lyhyemmäksi polttoväli menee, ja sen pehmeämmäksi tausta sumenee - ja päinvastoin toisinpäin. Yksi nyrkkisääntö on, että zoom-objektiivit on piirroltaan heikompia ja kiinteän polttovälin lasit piirroltaan ja laadultaan parempi. Kuvaustilanteessa kannattaa miettiä, että mikä olisi lopputuloksen kannalta paras perspektiivi? Otanko laajakulmalla, keskivälin putkella vaiko pidemmällä.

Mitä paremmin nämä kameran asetuksen osa-alueet ymmärtää, niin sen suuremmalla todennäköisyydellä saat paremman perustan oikean aukon, valotusajan, herkkyyden tai polttovälin valinnalle - ja siten edellytykset teknisesti paremman kuvan ottamiselle.

Monesti pokkareissakin voi olla mahdollisuus manuaalisesti ainakin jonkin verran vaikuttaa näihin asetuksiin. Siltä osin taitavat voivat pärjätä pokkarillakin kohtuullisesti, siinä missä suurpiirteinen kuvaaja ei pärjää yhtään sen paremmin järkkärillä. Olennaista on toki muistaa, että kuvan tekninen laatu on vain yksi kuvan ominaisuus. Ammattikuvaajalle ja vakavalle harrastajalle kuvan hyvä tekninen laatu on yksi lähtökohta. Tällaisen kuvaavat kaikki vähänkään tärkeämmät jutut järkkärillä. Monille muille itse aihe, sisältö ja kuvan muut visuaaliset ominaisuudet ovat paljon olennaisempia asioita - ja tekninen laatu enempi sivuseikka.

Teknistä hifistelyä ja terminologiaa voi opiskella mm. wikipediasta valokuvauksen tekniikka (termistöä). Lukemalla alan lehtiä ja muuta kirjallisuutta, kouluttautumalla (Valokuva-alan koulutus Suomessa) tai menemällä mukaan esim. kamerakerho- tai luontokuvatoimintaan.

Kameraseurojen liitto http://www.sksl.fi/
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry http://luontokuva.org/
----
Valokuvaukseen liittyvää muuta kurssitoimintaa....
http://www.lahdenkansanopisto.fi/fi/opintolinjat/taide_ja_viestinta/valokuvaus - 27.8.2012–31.5.2013
http://www.valokuvauskoulutus.com/

Tarkkailu- ja kuvauspiiloja lintuvesien ääreen

Suomessa on aika kiitettävä verkosto lintutorneja - ainakin 625. Kyllä niissäkin saattaa porukka jonkin verran tarkkailla ja napsia maisemakuvia. Lintutornit on aikoinaan saatu aikaiseksi aktiivisten lintuyhdistysten myötävaikutuksella. Ne on ensisijaisesti paikkoja missä kaukoputkilla seurataan kevät- ja syysmuuttoa. Nykyisin entistä useampi lintuharrastaja on siirtynyt kaukoputkista kameroihin, jolloin tornit ei ehkä olekaan enää se tarkoituksenmukaisin tarkkailu- ja kuvauspaikka. Aika mennyt jo osin tornien ohi. Monesti lintutornit on pikemminkin maisematorneja, joissa edes takaisin käydään katsomassa yleisnäkymää. Satunnaiselle retkeilijälle tarkkailu- ja kuvauspiilot voisivat tuoda linnut merkittävästi lähemmäksi, tarjoten konkreettisemman luontoelämyksen kuin se että tornista näkee jonkun pikkuruisen pisteen, minkä viereinen kaukoputki-tiirailija osaa ehkä sanoa kotkaksi tai kurpaksi.

Tarkkailupiiloja lintuvesille ja sitä kautta linnut ja luonto konkreettisemmin tutuksi! Toimivissa tarkkailupiiloissa linnut olisivat hyvinkin lähellä. Tarkkaileminenkaan ei toimivasta piilosta välttämättä edellytä edes kiikareita. Kuvaaminenkin voisi onnistua jopa tavallisella pokkarilla - riippuu vähän piilosta ja paikasta. Toimivan piilon rakentaminen edellyttää osaamista ja hyvää suunnittelua. Maailmalla piilojen rakentaminen on yleistä. Suomen rajojen ulkopuolella piilot on ehkä yleisempiä kuin tornit. Suomessa piiloja on lähinnä kuvaajilla, omissa kuvausprojekteissaan. Niistä ne hienoimmat luontokuvat otetaan. Tarkkailupiilot voisivat hyvin toimia myös suurelle yleisölle siinä missä satunnaisille luontokuvaajille - jopa pokkarikuvaajille - myös varsinaisen muuttosesongin ulkopuolella.

Tällainen piilojen kehittely ja edistäminen olisi tietty ideaali kansallisen tason yhteisprojekti esim. Suomen Luonnonvalokuvaajien, Suomen Luonnonsuojeluliiton, BirdLifen ja monissa paikoissa esim. Metsähallituksen kanssa. Varmaan tämän ympärille löytyisi helposti rakentavaa ja hyödyllistä yhteistoimintaa em. tahojen paikallistoimijoiden kesken. Asia pitäisi järjestöjen toimesta saada nostettua keskustelun aiheeksi isommalle agendalle.


Paikallisesti eräs hyvin varteenotettava kohde olisi esim. Suomenoja, eli Finnoon kosteikko Espoossa. Suomenojan luonto ry on kuulemma jo esittänyt asiaa Espoon kaupungille, joka on ottanut asiaan jo positiivisen kannan. Kansallisesti tarkkailu- ja kuvauspiilo-teeman esiin nostaminen helpottuisi merkittävästi, jos saisimme edes yhden oikein hyvin toimivan kohteen. Suomenojan piilon aikaansaainen voisi olla hyvä aloitus. Piilojen yksi haaste on saada paikka rakennettua niin että se toimisi kaikilla vedenkorkeuksilla. Suomenojalla tämä ei vissiin olisi ongelma, koska vedenkorkeus on Finnoon kosteikolla suhteellisen vakio. Ainakin Suomenojalla olisi kaikki mahdollisuudet tehdä kerassaan loistava lintujen tarkkailupaikka - niin satunnaisille linnuista kiinnostuneille kuin myös luontokuvaajille. Tällainen voisi toimia merkittävänä suunnannäyttäjänä piilojen rakentamiselle muilla lintuvesiellä.

Hyvin toimivat piilot toisivat linnut lähes iholle - ihan toisella tavalla tutuksi kuin miten perinteiset lintutornit toimii. Julkisuuden kautta olisi myös mahdollista edistää suojelua, herättää kiinnostusta luontoa kohtaan ja tarjota piilojen kautta ensiluokkaisen koskettavia mahdollisuuksia kokea luonto läheltä! Hyvä tarkkailupiilo ja siellä kerätyt luontokokemukset voivat monille olla paljon arvokkaampi ja innostavampi asia kuin tukku huipputason luontokuvia lehdestä tai kirjasta nähtynä.

Suomenojan tarkkailu- ja kuvauspiilo-idea on vielä aika alkutekijöissä. Toistaiseksi suunnitelmat vissiin täysin auki. Idea alkaa kuitenkin hieman jo hahmottumaan ja talkoolaisia kaivataan. Onhan pääkaupunkiseudulla lintuharrastajaa, ja luontokuvaajaa. Jos ei täällä pääkaupunkiseudulla saada tällaista aikaiseksi, niin ei sitten missään. Kansallisestikin lintuvesien piilojen rakentamisosaamisen edistämiseksi pitäisi tehdä työtä.

Piilojen osalta suunnittelu- ja rakentamisosaaminen on erittäin kriittistä. Jos löytyisi edes yksi hyvin toimiva piilo jokaista kymmentä lintotornia kohti, niin se olisi lintuvesien tarkkailijoille ja luontokuvaajille lottovoitto. Vielä siihen on pitkä matka, koska julkisia edes jollakin tavalla toimivia piiloja on toistaiseksi hyvin niukasti. Ulkomaalaisista hyvistä piiloista olisi hyödyllistä kerätä tietoja. Sen jälkeen kun maahamme on saatu edes kohtuullinen määrä piiloja, niin voisi alkaa järjestämään vuosittaista "Piilojen Taisto" -nimistä tapahtumaa.

Juttelin tässä hiljan sekä Jari Kårlundin, Birdlifen uuden puheenjohtajan kanssa, että Risto Sulkavan, joka toimii Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Kummatkin oli sitä mieltä, että jos lintuvesille rakennettaisiin piiloja, niin ne todennäköisesti antaisivat paremman suojan linnuille. Nykyiselläänkin monet polut kulkee pitkoksina linturuovikon läpi, tai sellaisten reunalla. Piilossa ihmiset olisivat paremmin .....yllätys yllätys.. piilossa. Parempi piilossa kuin polulla, pitkoksilla heilumassa tai keskelle lintukosteikkoa pystytetyn tornin nokassa seisaalteen. Moni lintu kiertää tällaiset kaukaa, plus että tornin lähialueen linnut saattaa muutenkin häiriintyä.

Liikkuminen ja näkösällä oleminen on pikemminkin se ongelma. Jos liikkuu ja on näkösällä, niin sen kriittisempää mitä korkeammalla ja näkyvämmin on. Siksi minulta ääni piilojen puolesta - ensisijaisesti lintujen puolesta. Jonkusen nykyisenkin tornin voisi pikemminkin muuttaa ns. piiloksi jos niihin vedettäisiin katto päälle. Linnut tykkäisi. Kuvan torneista vasen on Saltfjärdenin torni, oikea on Laajalahden Maarinniemen torni, Otaniemessä.

Tämä ei siis missään nimessä ole mikään tornivastainen kirjoitus. Tornit on mukavia, vaikka niissäkin voi olla jotain pieniä puutteita. Noissa kummassakin olen mielelläni käynyt vaikka en kaukoputkea saati edes kiikaria omista. Kaikkein mieluiten tiirailisin ja kuvailisin lintuja ja kosteikkojen eläimiä kokonaan niitä häiritsemättä, eli piiloista käsin.

Lisätietoja Suomenojasta os. www.suomenoja.fi

www.luontokuva.org
www.sll.fi
www.birdlife.fi

ps. Eräs kotimainen esimerkillisesti toimiva kaupallinen kuvauspiilo on Kangasalan Pohtiolammella, jossa kuvataan ja ruokitaan sääksiä. www.saaksisaatio.fi/saaksikeskus/default.htm. Maailmalla piilot on pikemmin se pääjuttu, eli arkipäivää. Suomeen piilot tulee vain jos niitä riittävän ponnekkaasti lintu- ja kuvausporukat vaativat. Tähän asti on tullut lähinnä torneja.

ps 2. Suomenojan piilokoju-asiasta saatiin juttu Länsiväylä-lehteen. Löytyy näköislehdestä sivulta 4 os. www.lehtiluukku.fi/readfoc?pub=17469

Portfolio-kuville merkittävää nettinäkyvyyttä

Noin viikko sitten Cartinan alavalikkoon lisättiin Cartina portfolio-tekstilinkki. Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi nostaa aika merkittävästi portfolio-kuvien rankkauksia Googlessa ja portfolion näkyvyyttä. Aiemin se on ollut vain etusivulla, vaikka valtaosa trafiikista tulee suoraan alasivuille, eikä etusivulla välttämättä käydä. Niin, ja nyt kuvaaja saa itse laitettua sinne perään myös linkin, esim. kuvassa esiintyvän henkilön / tahot sivuille tai wikipediaan - ja halutessaan myös kuvaaja omille sivuille. Myös tämä lisää sivun ja siinä olevan kuvan huomioarvoa ja rankkausta.

Joitain katselin. Näytti ...erittäin hyvältä. 55 portfolio-kuvaani näkyy tällä hetkelle portfoliossa tällaisina. Rankkaukset tuntuis olevan nyt merkittävästi korkeammat kuin kuvapankkikuvien keskimäärin. Eipähän ole niin paljon tärkeysastetta vähentäviä muita hakusanoja, vetämässä rankkausta alas. Se nimi minkä kuvalle antaa, on indeksoinnin ja rankkauksen kannalta se juttu. Sille osumia saa hyvin takuuvarmasti. Omista kuvistani löysin useimmat ekalta, tokalta tai kolmannelta sivulta, vaikka googlesta löytyi samasta aiheesta satoja tuhansia kilpailevia kuvaehdokkaita. Kokeilin "nokia store (sivu 3/215 000 000 osumaa)", "eero aarnio", "Jaana Pelkonen", "Olli-Pekka Kallasvuo, Nokia" (sija 9/ 43000 osumaa), "Erkki Liikanen", "whiteout", "Toni Nieminen", "ravintola bistro", "mehiläinen", "Tarja Halonen", "itämeri rehevöityy", "polvileikkaus", "dextra" (6/138 000 osumaa), jne.... Olihan tuossa about jotakuinkin ne keskeisimmät teemat mitä noissa minun tähän astisissa portfolio-kuvissani on ollut. Viikossa keskeisimmät kuvat ja aiheet sai aika huikeat sijoitukset. Voi olla että loputkin aiheet on vielä vasta indeksoitumassa.

Taidanpa tehdä sinne lähiaikoina merkittävää täydennystä. Ainakin tämä perusteella portofolio kuvalle on tuota kautta varsin taattu nettinäkyvyys. Jos kuva on hyvä, niin pitäisi kaiken järjen mukaan myydä tehokkasti kuvaajan palveluja. Vain parhaimpia kuvia klikataa, vain niistä / osaamisesta asiakkaat ovat kiinnostuneita. Ja Cartinassa mukana oleminen tietty ilmaista. Jos kiinnostaa muita freenlance-kuvaajia, niin saapi olla yhteyksissä. Ajatushan meillä on, että tästä saadaan kuva-ja kuvauspalveluiden ostajille kiinnostava netti-ikkuna portfolio-kuville. Ratkaisu tai vähintään lisäapu kaikille sellaisille tasokkaammille kuvaajille, joiden omilla sivuilla potentiaalisia asiakkaita ei vieraile riittäviä määriä. Jos asiakkaat ei löydä portfoliokuviasi, niin ei niillä silloin ole myyntiä edistävää vaikutusta. Jos olet kuvaaja, ja kiinnostaa saada mallikuvillesi, kuvauspalveluillesi eli työosaamiseksi käyntikorteille lisänäkyvyyttä, niin kysy meiltä, info@kuvaus.fi tai 050-5949725

Hyvää Joulua

Kuvatoimisto Cartinan jouluaiheisia kuvia löydät täältä.

Jotain valokuvanäyttelyihin ja kuvataiteeseen suuntautuneille

Cartinassa otettu taas pari isoa askelta. Uusi kategoria "gallery"-kuvat. Tarkoitettu siis näyttelyiden pitäjille, valokuvataiteilijoille ja ammattilaisille joilla on valmiiksi printattua valokuvataidetta myytävän, ja jotka voivat itse laskuttaa. Ajatus on pikemminkin tarjota ilmainen virtuaalinen galleria valokuvataiteen ammattilaisille, jotka haluavat löytää ostajaehdokkaita. Gallery-kuville ei ole automaattisesti määritettyä hintaan. Pikemminkin niin, että kuvat ovat tarjouspyyntö-perusteisesti esillä. Puhtaasti kuvaajan ja asiakkaan välinen asia. Tarjoamme siis ilmaisen julkaisualustan valokuvataitteelle. Kuvaajan profiilisivun kautta asiakas voi lähettää tarjouspyynnön kuvaajalle. Tai jos tiedustelu tulee Cartinan kautta, niin välitämme viestin sellaisenaan kuvaajalle. Eikä mikään tietenkään estä kuvaajaa huomiota kentässä määrittämästä tauluilleen hintaa, mikäli niin haluaa toimia, eikä tarjouspyyntöperusteisesti. Taulukauppa on puhtaasti ja kokonaan kuvaajan ja asiakkaan välinen asia. Taulukuvia asiakkaat voi erikseen etsiä laajennetun haun kautta, missä kuvia voi nykyään etsiä myös hintakategorian mukaan. Gallery-kuvat on yhtenä omana kategoriana. Aiemmin kuvien etsiminen oli hintaluokan mukaisesti mahdollista vain rf-kuvien osalta. Nyt myös vanhemmilla pikkukuvilla on vesileimat, siis jos kuvaaja on valinnut saada leiskakuvilleen vesileiman.

Jatkossa gallery-kuvat löytyvät laajennetun haun kautta omana hintakategoriana RM hintaluokka 4, eli esim. suoraan os. http://www.cartinafinland.fi/fi/search?word=&rm=on&rm_price_group=4&rf=on&price_limit=&rm=on&rf=on Kovat ovat siis hakusanoin kuvapankin muun aineiston joukossa, ja tuonne sijoitettuna tulevat todennäköisesti löytymään varsin hyvin myös hakukoneista - hyvässä ja pahassa. Joidenkin mielestä hyvä nettinäkyvyys on merkittävä plussa. Toiset taas toivoo ettei sellaista, ole jos esim. ovat sitä mieltä että väärinkäytöstä, eli kuvavarkauksien riski on liian suuri.

ps. Cartina Gallery on ammattilaisille yhtälailla ilmainen, siinä missä Cartina portfoliossa mukana oleminen kaikille portfolio-kuviensa esittelystä kiinnostuneille freenlancereille.

Ryhtyisinkö maanviljelijä-parturi-taksikuski-valokuvaajaksi?

Jos olen taitava, täysin oppinut ja kaiken osaava valokuvaaja, niin saan hirveästi palkkaa ja jatkuvalla syötöllä työtarjouksia arvostamiltani organisaatioilta. Teen koko ajan luvattoman hauskoja ja helppoja kuvauksia. Olen jatkuvasti pitkillä kuvausmatkoilla. Elämä hymyilee. Illat ja viikonloput pyhtän perheelle, tai harrastajan jotain oikeasti virkistäviä ja rentouttavia asioita. Työajalla ottamani ja käsittelemäni kuvat revitään käsistä, eikä kenelläkään ole koskaan ollut pienintäkään kielteistä sanottavaa mistään kuvaussuorituksestani, kuvastani tai kuvien toimitusajoista – tai mistään muusta tekemisestäni tai sanomisesta. Kuvieni tekijöoikeuksia kunnioitetaan. Kuvavarkauksista en tiedä mitään. Jos asiat olisi todella hyvin, niin se voisi mennä jotenkin tuolla tavalla. On realistisempaa tiedostaa että valokuvaajan ammatti on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Arvostetuimpien ammattien luettelossa valokuvaaja vissiin sijoittuu sinne häntäpäähän. Aika monet vissiin kuvittelee kuvaamisen olevan helppo napin painallus, ja että kuva on sillä selvä. Vähän niin kuin digipokkarilla räpsiminen.

Jos arvostusta mitataan ammattilaisen palkan muodossa, niin valokuvaajan ammatti kuuluu valitettavasti rankkauksen häntäpäähän. Jotkut sanovat, että tienatakseen kuvaajan pitää olla taitava markkinoimaan itseään, eli tunnettu ja arvostettu maksukykyisimpien asiakkaiden keskuudessa. Ja jotta näin on, niin kuvaaja ei voi olla liian taiteellinen tai ylimielinen persoonallisuus tai muutenkaan huonosti käyttäytyvä. Vissiin aika monet menestyneemmät ammattikuvaajat on joko oikeasti todella taitavia tai keskikertaisuuksia mutta sitäkin paremmilla sosiaalisilla taidoilla. Parhaiten menestyneet on todennäköisesti sekä että.

Valokuvauksessa jyllää kysynnän ja tarjonnan laki. Kameroita saa jo äärimmäisen halvalla, prismoista, marketeista sekä pienemmistäkin putiikeista. Kohta niitä varmaan saa ruokakaupoistakin, ennen kassan purukumien ja suklapatukoiden vierestä. Oikeammin hyvä kamera löytyy melkein joka toiselta vastaantulevalta kaduntallaajalta kuvausvalmiina – kaulasta. Digijärkkärit on siis jo hyvin monilla, melkein kaikkialla. Monikohan suomalainen ottaa vuosittain edes jonkin verran kuvia jonkinlaisella kameralla tai vähintään kännykällä, ja julkaisee tai peräti tuputtaa sen jollekin, jonnekin ”hyötykäyttöön” tai vähintään kommentoitavaksi. Pitäisikö kääntää kysymys toisin päin, että kuinka moni ei sitä tee? Kuvaus on hyvin yleistä. Tämän lisäksi turhan monet harrastajat kaipaavat kipeästi kuvilleen julkisuutta. Ihan kuin oltaisiin jossain isossa valokuvaajien BB-talossa. Juuri sen takia kuvista on joka paikassa ylitarjontaa. Jos reaalitaloudessa hintojen nousu, eli inflaatio on olennainen tekijä. Kuvapuolella jyllää tekijänoikeuksia nakertava anti-inflaatio, vai sanoisiko kuva-alan deflaatio. Kulutushinnat ja eläminen kallistuu, mutta valokuvaukseen ja kuvien tekijänoikeuksiin liittyvät hinnat laskee. Valokuvauksessa hintakehitys menee päinvastaiseen suuntaan muun yhteiskunnan kanssa.

Keikkakuvaajia on entistä enemmän. Kansainväliset microstock -kuvatoimistot tursuavat kuvaa, mistä kuka tahansa saa vaikka kuinka laajaan kampanjaan kuvan muutamalla dollarilla. Jos on pirusti tarjontaa, niin onhan se selvää, ettei mediat enää kaipaa sitä parasta. Rahakirstun vartijan mielestä se reilusti halvempikin on ihan ”riittävä tasokas”. Ammattikuvaaja on jo monilta osin korvattu toimittajan tai muun harjoittelijan tms ylimääräisen käden napinpainamisella, ts. summittaisella räpsyllä. Ilmaiseksi kuvauskilpailujen tai ”lukijan kuvat”-keräyksien kautta saadut kuvat on keskimäärin teknisesti yllättävänkin hyviä – joskaan ei tietenkään lähellekään ammattitasoisia. Yksi trendi on, että niitäkin käytetään entistä enemmän korvaamaan ammattilaisen käytön.

Entä sitten jos haluaa tienata elantonsa kuvaamalla, tai myydä tuotoksiaan – ja saada edes jonkinlainen korvaus tehdystä työstä. Pirun haastavaa. Silloin pitää mieluiten kuvata mahdollisimman paljon, ja luovasti, sopivasti eri tavalla kuin muut, kuvata teknisesti parempia kuvia tai valita sellaiset aiheet joihin löytyy kysyntää mutta ei niinkään tarjontaa. Ammattikuvaajan pitää olla jatkuvasti ajan hermoilla ja kilpailla itsensä läkähdyksiin. Ammattikuvaajan pitää koko ajan olla dokumentoimassa jotain yhteiskunnallisesti ainutkertaista tapahtumaa (mieluiten ilman että siellä on muita kuvaajia). Helppoa eikö vain. Ammattilaisen kuvissa ei saa olla pienintäkään visuaalista tai teknistä kuprua. Kuvan laatu ja taso on monesti ainoat perusteet ammattilaisen käytölle. Vain tärkeimpiin juttuihin palkataan ammattilainen. Usein kriittistä on myös se, että kuvaaja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuvaajan pitää jouhevasti myös liikkua paikasta toiseen. Ja jos asiakkaalle kelpaisi melkein mikä tahansa kuva, kunhan on just metrilleen oikeassa paikassa ja sekunnilleen haluttuun aikaan otettu, esim. kun kuvattava julkkis tai asiantuntija on käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa minulle tulee monesti sellainen taksikuskimainen tunne.

Melkein kuka tahansa pystyy ottamaan tavallisista ja helpoista aiheista teknisesti kelpoja kuvia. Kamerat ja kamerapuhelimetkin kehittyvät niin huimaa vauhtia, että kohta millä tahansa puhelimellakin alkaa samaan kuviksi kutsuttavia taltiointeja, jopa ammattimaisessa viestinnässä käytettäväksi. Tänään kelpo kuva ei välttämättä ole kovinkaan kauan enää kelpo. Kehitys nakertaa huimalla nopeudella kuvan sekä ammattimaisen valokuvaamisen arvostusta. On ostajan markkinat. Valokuvaaja on liian usein vähän niin kuin teelehtien tai banaanin kerääjä jonkun monikansallisen yhtiön plantaasilla. Palkkaneuvotteluissa yksittäinen banaanimies ei taida saada edes suun vuoroa. Valitettavan usein tämä iso monikansallinen megayritys on se joka sanelee teelehtityttöjen ja banaanipoikien työajat ja palkkiot. Jos se ei kelpaa, niin saat olla vailla työtä.


Entistä useammille valokuvaus on vain ammattia muistuttava harrastus, vähän niin kuin vissiin aika monille viljelijöillekin. Viljelijät kiroavat lannoitteiden ja tarjunta-aineiden kalleutta. Hinnat laskee, tukiaiset laskee ja kulut sen kun nousevat. Jos siirtyisivät luomuun, niin saisivat pienemmillä kustannuksilla paremman tuoton. Siinä on monen isännän selviytymisstrategia. Mikä kuvaajille lääkkeeksi kannattavan kuvaustoiminnan turvaamiseksi? Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menotko? Sitä olen kuullut monien hokevan. Mitä enemmän yleisesti kuvataan, ja on kuvia tyrkyllä, niin sen korkeammaksi ammattimaisesti kuvaamisen rimaa nostetaan, ja sen haastavampaa on tienata kuvaamisella. Onneksi raha ei ole kaikki kaikessa – ainakaan en toivo sitä. Ne joille raha on tärkeä asia, on varmaan jo ajat sitten vaihtaneet johonkin muuhun. Itselläni on sellainen käsitys että valokuvaus on monille ammattilaisille vähän sama kuin isännälle maanviljelijänä oleminen. Ensisijaisesti elämäntapa, tai kulttuuriteko. Järki on sanonut jo kauan, ettei tässä ole taloudellisesti mitään järkeä.

Isännän ja valokuvaajan ero on toki siinä että maanviljelijältä vilja ostetaan viljana. Isäntä voi marista vaikka kuinka paljon, enkä usko sen vaikuttavan ostajan ostohalukkuuteen. Sen sijaan valokuvaaminen on hyvin usein palvelutilanne, missä se toinen osapuoli saattaa paikoin hyvinkin herkästi reagoida kuvaajan käytökseen, tekemiseen tai sanomiseen. Onnistunut kuvauspalvelu edellyttää yleensä hyvää yhteispeliä kuvauspalvelun ostajan ja kuvaajan välillä. Kuvaaja on siltä osin enemmin niin kuin parturin duuni, ja miesasiakas on tukastaan piittaamaton ei kuitenkaan kehtaa päästää pehkoaan villiksi puskaksi. Asiakkaan on kuitenkin tasaisin välein pakko mennä parturiin, muuten tutut alkaisivat huomautella. Yleensä sitä menee sellaisen luo missä ei ainakaan koe oloaan epämukavaksi. Valokuvauksessakin on osin vähän samasta kyse.

Jäin vain miettimään sitä, että jos valokuvauskeikkaa ei pienellä paikkakunnalla riitä ihan elämiseen, niin kannattaisiko ryhtyä maanviljelijä-parturi-taksikuski-valokuvaajaksi?

Aihetta sivuavia linkkejä:

www.pelastakaareijo.fi
Tiesitkö että...
facebook: Pelastakaa-Reijo
Reilun journalismin mielenosoitus 7.9.2011
Freelancer - nykyajan torppari?
Keikkaa ilmaiseksi? - PeterF
antipiracy.fi
Valokuvan 10 käskyä kuvan käyttäjille : Finnfoto
Valokuvakilpailuun osallistuvan syytä tutustua sääntöihin : Finnfoto
What the Duck: professional or semiprofessional?

Laajennamme Cartinan palvelukonseptia!

Kysymys Cartinan tarjonnasta on kypsynyt jo pidemmän aikaa. Jos olisimme puhdas kuvatoimisto niin olisimme todennäköisesti jatkossakin puhdas kuvatoimisto. Paitsi että emme sitä ole.

Meillä on jo pidemmän aikaa ollut kuvaus.fi-keikkakuvaverkosto ilmaisena lisäpalvelun kuvaajille. Sen kehittäminen on ollut jo pidemmän aikaa mietintämyssyssä. Paljon siihen on ollut kysyntää, joskin olemme aiemmin pyrkineet pitämään sen ilmaisena palveluna omille kuvaajillemme. Nytten se on saanut jalostuneemman muodon. Avattiin Cartina Portfolio, joka on avoin kenelle tahansa freelance-kuvaajalle - ja kuvaajille tietty ilmainen. Olemme aina ajatelleet että keikkakuvaus täydentää kuvituskuvamyyntiä ja kuvituskuvamyynti keikkakuvausta. Osalla asiakkaista on vain jomman kumman puoleisia tarpeita. Yllättävän monilla on kuitenkin sekä, että. Siksi haluamme kehittää kuvituskuva ja keikkakuvausmyynti yhdessä, ja jatkossa vähän muutakin. Joskus asiakkailla voi olla vaikeata arvioida valokuvaajien soveltuvuutta omiin kuvaviestinnällisiin tarpeisiin, ja kaipaavat apua.

Kuvaaja tilataan yllättävän usein projekteihin, esitteiden, kotisivujen, asiakaslehden tekoon tai yritysilmeen uudistuksiin mutta sillä lisätäsmennyksellä että kuvaajan pitäisi olla kokenut ja hänellä tarvitsee olla vahva näkemys asioista. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että odotetaan kuvaajalta myös tuottajan, graafikon tai kuvaussuunnittelijan roolia. Jos kuvaaja kutsutaan hommiin ilman kunnon suunnitelmaa, eikä tarvetta osata kertoa, niin helposti voidaan joutua kuvaamaan useampaankin kertaan, ilman että lopputulos ehkä sittenkään on ihan sitä mitä asiakas tarvitsisi. Olen aina sanonut, että hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Joskin asiakkaan tarpeen määrittäminen ja hyvä suunnittelu ei välttämättä ole kuvaajan tehtävä. Joskus voi olla parempi että tarve määritetään yrityksen tai organisaation laajemmista tarpeista, yritysilmeestä - laajemmassa porukassa mietittynä.

Lehtiprojektissa voidaan tarvita ulkoasun tekijää. Entistä useammin asiakkaiden tarve on jokin kuvallisen viestinnän laajempa tarve - kokonaisvaltaisempi paketti joka ehkä halutaan ulkoistaa, eli ostaa enemmän tai vähemmän projektiluontoisena avaimet käteen periaatteella. Tähän laajempien kuvatuotanto-ratkaisujen suuntaan olemme Cartinaa viemässä. Tätä kautta keikkakuvaajat voisivat ehkä paremmin keskittyä kuvaamiseen. Cartinan ajatuksena on osin myös se, että saataisiin enemmän vuoropuhelua asiakkaiden kanssa, jotta voisimme tätä kautta kehittää myös kuvituskuvatarjontaamme, eli valmiin kuvan tarjontaa tarkoituksenmukaisemmaksi.

Cartinassa on tällä hetkellä mukana 400 kuvaajaa eri puolilta Suomea. Merkittävä osa on harrastajia, semipro tai tekevät kuvauksia vain osa-aikaisesti. Yllättävän monilla päätyö on kuitenkin viestinnän puolella. Osa on toimittajia, graafikoita. Löytyy tuottajia, kotisivujen tekijöitä yms. Useilla on oma firma ja suhteellisen laajaa kokemusta tämän tyyppisistä hankkeista. Iso osa cartinalaisista toimii yrittäjinä, ja ovat tottuneita projektien kanssa.

Yllättävän iso osa Cartinan kuvaajista tekee keikkakuvausta, eli muutenkin tekemisissä asiakaslähtöisen kuvallisen viestinnän suunnittelun ja toteutuksen kanssa. Tulemme syyskuun aikana kartoittamaan em. kuvaajien valmiudet olla osallisina Cartinan laajemmassa palvelukonseptissa. Cartina Portfoliookin ollaan tod. lokakuun aikana saamassa alueellisen haun ominaisuus, ja sen myötä laittamassa siihen vauhtia. Tähän asti pikemminkin toppuuteltu Cartina Portfoliota, vaikka systeemi on jo etusivulla esillä.

Tulemme myöhemmässä vaiheessa tavalla tai toisella esittelemään verkostossa mukana olevia muita osaajia. Cartinalaiset kuvaajat joilla on tavalla tai toisella täydentävää substanssia tähän kuvalliseen viestintään, esim. graafikot, toimittajat, meikkaajaa, kuvausassistentia tai esim. videokuvaajat ja muut freelancerit.. Hyvä kuvallinen viestintä on melkein poikkeuksetta monen osatekijän ja hyvän yhteistyön summa. Pyrkimys on siis tuoda osaajat esille, koota hyviä tiimejä, ja haluamme tehdä kuvallisten viestintäratkaisujen ostamisen mahdollisimman helpoksi.

Henrik Kettunen / Cartina
info@kuvaus.fi
p. 050-5949725

ps. Aina silloin tällöin meiltä kysytään videokuvauksiakin. Olemme tähänkin asti koittaneet tiedustelihin löytää joku sopiva kuvaaja. Olemme tähänkin asti siinä kohtuullisen hyvin onnistuneet.

Miksi huono kuva ei mene kaupaksi?

Periaatteessa olen vastustanut tähän asti tiukasti sitä että kuvaajia pitäisi kategorisoida. En halua olla liian tiukkana, antaa liian suoraa palautetta, koska monilla kuvaajilla motivaatio kuvamyyntiin ja oman visuaalisen ilmaisun kehittämiseen voi olla hyvinkin ohkaisen langan varassa. Liian suoran palautteen myötä kiinnostus saattaa latistua ihan kokonaan. Toinen periaate on ollut se, että kaikki kuvaajia kohdellaan tasavertaisesti. Tähän asti kaikkia on kohdeltu about samoin. Ketään ei ole suosittu. Toisaalta vähemmän kokeneet eivät myöskään ole saaneet mitenkään kohtuuttoman paljon briiffausta ja erikoisen joustavaa tai tiukkaa kohtelua, vaikka ehkä voisivat olla sellaisen tarpeessa.

Cartinaan on resurssipulan takia päässyt myyntiin asti aika paljon sellaista mitä ei pitäisi. Kaikkia kuvaajia emme ole voineet opastaa riittävän yksityiskohtaisesti, pitkämielisesti ja rakentavasti. Kukaan ei hetkessä opi ammattitasoiseksi. Cartina ainakin periaatteessa pyrkii korkeampaan laatuun, ja uniikkiin kuvaan ennemmin kuin että kilpailisimme suurella määrällä ja alhaisella hinnalla. Cartinankin tarjonta on monipuolistunut. Ja nyt monipuolisuudella osin tarkoitan myös aiheen ja teknisen laadun suhteen vähän kyseenalaisilla kuvilla. Monipuolisuus ei aina ole hyvästä. Ennemminkin pitäisi pyrkiä yksipuolisesti priimaan laatuun.

Yleensä paremmin kaupaksi menevät sellaiset missä on hyvä tekninen laatu, selkeä sisältö, tai vahva visuaalinen viesti. Kuva pitää olla hyvin ja tarkoituksenmukaisesti hakusanoitettu, tai siihen ei juurikaan törmätä. Sopiva hinnoittelu voi myös monissa tapauksissa olla kriittinen asia. Ei liian halvalla, mutta ei myöskään liian halvalla. Cartina ei ole profiloitunut halpana toimistona, eikä meiltä sen takia niinkään osteta täytekuvia. Cartinan profiili on tähän asti ollut, ja tulee jatkossakin korostuneemmin olemaan uniikissa kuvassa sekä laadussa. Jos kuvaajalla on sama bulkkikuva kahdessa, viidessä tai tusinassa muussa toimistossa, niin ihan salettiin on kaikkein huonoimmat myynnit saanut Cartinasta - siis bulkkikuvan suhteen. Johtuu osin Cartinan profiilista, ja sitä kautta asiakaskunnasta, siitä miten ja mitä kuvia Cartinasta keskimäärin etsivät. Tyypillisimmät asiakkaamme ovat kaikkea muuta kuin bulkkikuvaa hakemassa.

Ei niitä heikkotasoisempi ole aiemmin ollut kriittisesti liikaa. Tekevät tarjontaa osin inhimillisemmäksi. On madaltanut kynnystä esittää kysymys, että pääseekö mukaan. Nyt teknisesti epävarmat kuvaajat tai muut bulkkikuvan tuottajan saattavat ihmetellä että miksi heidän peruskuva ei mene Cartinassa kaupaksi, vaikka on muualla tehnyt jonkin verran tiliä, niin onhan siihen selityksiä. Cartinaan löydetään ensisijaisesti Googlen kautta, ja niissä kuvissa spesifit hakusanat tai nimet on se juttu. Bulkkikuviin ei löydetä Googlen kautta niinkään. Niitä ei Cartinasta juuri etsitä, ainakaan samalla tavalla kuin joistain halpistoimistoista. Toisaalta bulkkikuvien ostajat haravoi kyllä aika nopeasti ne parhaat ruudut eri bulkkikuvalähteistä, eivätkä pahemmin muualta edes etsi.

Sanotaanko vaikka niin, että Cartinassa heikompi kuva ja sen myynti on vähän niin kuin joidenkin stadilaisnuorten ensimmäinen luontoretki Nuuksioon (kuvassa). Nuoret retkeilijät saattoivat hyvinkin olla sitä mieltä, että seikkailu oli suuri menestys, vaikka eivät saaneet edes telttaa pystyyn. Rikkoivat sen. Söivät pelkkiä kylmiä lihapiirakoita, kankeita nugetteja sekä makeisia. Säilöivät ystävällisyyttään makkarat puuhun seuraavia varten. Jättivät kyytipojaksi melkein kokonaisen kokiksenkin. Eivät vissiin saaneet jälkien perusteella edes tulta aikaiseksi - lähimetsän ja palomiesten onneksi. Oman janon sammuttivat kuitenkin kolmella kaljalaatikollisella. Paikan ohittaneet kokeneemmat retkeilijät saattoivat tehdä jälkien perusteella aivan päinvastaiset päätelmät retken onnistumisesta ja retkeilijöiden pätevyydestä. On kuitenkin todennäköistä, että ko. nuorten cityretkeilijöiden mielestä saattoivat joissain merkityksettömissä yksityiskohdissa mahdollisesti epäonnistua. Pääasiassa kuitenkin onnistuivat, eli pääsivät Nuuksioon ja saivat tölkit tyhjennettyä. Asioita kun voi tarkastella niin monelta eri kantilta - ihan niin kuin tätä bulkkikuvien vs laadukkaampien kuvituskuvien myyntiäkin. Kuvakaupassakin on kysynnän ja tarjonnan laki. Toisaalta myyntiin vaikuttaa myös kuvakaupan profiili. Tekninen laatu on tärkeä asia. Kuvan sisältö on ostotilanteessa usein kuitenkin se kriittinen asia. Ainakin Cartinassa uniikimpi kuva menee reilusti bulkkikuvaa paremmin kaupaksi.

Ja mikä se kysymys olikaan? Kuinka tulla mahdollisimman nopeasti taitavaksi eränkävijäksi - sellaiseksi mitä asiakkaatkin arvostaisivat?

Geokätköily

Juhannusaattoillan ratoksi kävimme tutustumassa takametsän pariin geokätköön. Geokätköily on siis ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätkön sijainti määritetään GPS-paikannuslaitteen avulla. Kätköjä etsitään tyypillisesti GPS:n avulla, jolla helposti löytää oikeaan paikkaan melkein metrin tarkkuudella. Kätkö on tyypillisesti jonkun kiviröykkiön sisään piilotettu. Lapset olivat tässä lajissa melkein ne innokkaimmat ja taitavimmat aarteen löytäjät.








Cartinan kuvapankissa muita kuvia hakusanalla : Geokätköily

Googlen kuvahaussa TinEye-tyyppinen haku

Google on lisännyt images-puolelle TinEye-tyyppisen haun. Kun olet Googlen kuvahaun puolella ja jos hakusarakkeen perässä näkyy kamera-ikoni, niin tiedät että ominaisuus on käytössäsi. Ovat näinä päivinä lisäämässä / lisänneet eri maissa tämän toiminnon hakukoneisiin. Vissiin toi riippuu vähän myös koneen hakukoneen asetuksista. Eilen läppärillä kun katsoin niin näkyi, mutta ei pöytäkoneeltani.

Sarakkeeseen voi lisätä oman kuvansa osoitteen, ja Google näyttää mistä kaikkialta netistä kuvasi tai sitä muistuttava kuva löytyy. Laitoin ottamani Suomen Lippu-kuvan kokeeksi tuohon. Tulos oli tämä. Yllättävän monesta blogista kuvani löytyikin. Jopa eräs bloggaava ministerikin näytti lainanneen kuvani. Kuvavarkaat on taas astetta helpommin jäljitettävissä. Kiitos Google tästä ominaisuudesta.

Aiheeseen liittyvä esittelyvideo: http://www.youtube.com/watch?v=t99BfDnBZcI

Itse luulisin, että jollain Finnfotolla voisi olla hyvä sauma ottaa näihin tekijänoikeus vs kuvavarkaus asioihin kantaa, vähän niin kuin ovat kampanjoineen reilumpien kuvakisasääntöjen puolesta. Tekijänoikeuksien puolesta pitää toimia. Henkilökohtaisesti vastustan vesileimoja, jotka verhoavat ja rumentavat kuvaa. Jätän omien kuvien osalta vesileimat laittamatta. Mielestäni bloggaajien, kotisivunikkareiden ym kuvankäyttäjien pitäisi pikemminkin tiedostaa ja kunnioittaa tekijänoikeuksia. Vai pitääkö alkaa järjestää lutkamarsseja kuvaoikeuksien puolesta -vesileimattomien kuvien puolesta. Vesileimaton kuva ei tarkoita sitä että kuvan saa varastaa, tai tehdä sille jotain vielä julmempaa.

ps. Vielä kun kuvavaras-bloggaajien laskutusosoitteet ja yhteystiedot olisi helposti löydettävissä...

Kloonaus kuvissa on uusi trendijuttu

En ole mikään grillaushirmu. Kaikkea muuta. Äärimmäisen harvoin joudun kyljysten käänteliäksi edes tilapäisesti. Tämä olkoon todiste samalla myös siitä, että olen ainaskin kerran suoriutunut siitäkin. Sen sijaan kloonaus kuvissa on trendilaji. Kamera jalustalle, samoissa valoissa eri tilanteita ja kuvakäsittelyohjelmalla nippuun.

Laitoin kameran paikoille. Kovan auringonvalon takia laitoin kaksi studiovaloa kameran kummankin puolen. Käsisalamatkin olisivat varmaan riittäneet. Laitoin kameraan radiolaukaisimen ja annoin sen Vilholle kouraan, ja kysyin että voisiko hän silloin tällöin painella nappia sen ajan kun grillaillen. Vilho juoksenteli ympäri pihaa nappia painellen. "Sain kuvan täältä leikkimökistä", huusi Vilho. "Otin kuvan täältä saunasta sisältä, kotoa, varastosta" jne.... Kuvan pystyi siis triggereillä ottamaan mistä vain. Välillä Vilho kävi huutamassa, että katso tänne kamera ja hymyile, että saadaan iloisia ilmeitä. Siis sitä mitä minä yleensä vissiin yritän sanoa kun otan hänestä kuvia.

Muistikortille siirtyi vähän turhan monta sataa kuvaa missä olen aika samoissa asennoissa. Muutamat reunimmaiset kuvat lavastin ja laukaisin itse. Lopulta katson koneen näytöllä sopivimmat kloonit lopulliseen kuvaan. Ne pitää tietenkin sopia toisten kanssa yhteen. Sitten pitää katsoa että mikä menee minkäkin taakse tai alle, että missä järjestyksessä noi kuvankäsittelyohjelmalla liittää toisiinsa. Aika simppeliä ja helppoa. Viitseliäät tietenkin vaihtaa asuja ja kehittelee klooneille keskinäistä vuorovaikutusta, tai muuta hubia.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään kannanotto kuvamanipulaatioiden tai ihmiskloonaamisen puolesta. Kloonaamista voi siis harrastaa myös grillatessa. Kuuluu siis pikemminkin sarjaan hupikuvat. Kaksi kärpästä yhdellä... Korjaan 7 kokkia yhdessä kuvassa. Meidän nuorimmaisen kuvakommentti. Noin monta pappaa. Ihanaa.

ps. Ihan noin paljon en grillannut. Samat lihat näkyy grillissä kahteen kertaan, plus että ovat samaan aikaan myös paketissa. Oluttakaan en tuossa juonut. Tölkki oli vielä korkkaamaton. Aika fusku kuva siis. Klikkaamalla kuvaa, saat sen auki isompana.

hakusanoitetuissa kuvissa ääkkösongelmia - ä/ä ja ö/ö

Kuvapankissamme on jonkun aikaa ollut hakusanojen automaattinen luku. Jos kuvan metatiedoissa on otsikko ja hakusanat, niin ne menevät automaattisesti kuvapankin tietoihin. Hiljattain kuvien ääkkösiin on ilmaantunut ongelmia. Kuvaajat sanoittaa omilla koneillaa. Niissä ääkköset näkyy oikein. Kuvapankkiin ladattaessa saattavat näyttää esim. tältä "kylä; utö;". Mac ja Lightroomilla hakusanoitetty taas saattaa vaihtoehtoisesti olla tällaista: evŠ; pyrstš; vŠrikŠs; Œre. Toisen koneen selaimesta tunnisteista katsottaessa tai photoshopin metatiedoista kurkattaessa tehtyjen ääkköset tuntuvat menevät poskelleen. Cartinan kuvaajilla ainakin 4:llä on ongelma, eikä siihen toistaiseksi ole löydetty syytä. Ongelmia on niin PC:n / windows 7, vista käyttäjillä sekä Macin käyttäjillä. Lightroomilla, CS3:n sekä CS5:n Bridgellä hakusanoittavia. Kaikki meidän tuntemat kuvaajat, joilla ongelmia, ovat hakusanoittaneet kuvansa siis Adoben ohjelmalla.

Vika ei ole meidän kuvapankissa. Hakusanat tulevat kuvapankkiin just sellaisena kuin ne on hakusanoissa. Kuvaajilla vain on niin pirusti työtä, jos suurella vaivalla sanoitetut kuvat pitää korjata toisella suurella lisävaivalla. Koitamme katsoa josko kuitenkin saisimme tuohon ratkaisun. Ensiksi haluamme kartoittaa ongelman laajuuden, ja sen että millä ohjelmilla ja käyttöjärjestelmillä kuvaajat ongelmia saavat aikaiseksi ja että onko merkistövirheissä eroja. Virheitä ei hakusanoituksessa saisi tulla, tai se helposti menee turhaksi työksi. Mitä iloa on kuvaajan sanoittaa kuvansa, jos ääkköset on asiakkaan konella sikin sokin?

Cartinan kuvapankissa asia on otettu työn alle, että josko saisimme ongelman tunnistuksen jälkeen virheellisyydet automatisoidusti korjattua ja hakusanat tarkoitetulla tavalla, eli oikein kirjoitettuna kuvapankkiin - ilman että jokaisen kuvan ääkkösiä pitää manuaalisesti korjata. Ideaalia toki olisi jos virheen aiheuttaja korjattaisiin sen alkulähteillä - tai jos kyse on vain jostain näppäimistön tms. kieliasetuksesta, että kuvaajat saisivat asetukset kohdilleen.

Angry Birds / Rovio Mobile Oy

Lehdillä on tietty visuaalinen tyyli, jota kuvaajien pitäisi myötäillä. Ainakin jonkin verran. Mitä asiakas toivoo, ja mitä tarvitsee tai on valmis käyttämään, voi sekin olla kaksi ihan eri asiaa. Asiakas saattaa erikseen alkuun sanoa, että ei sitten mitään sellaisia peruskauraa, vaan vähän uniikimpaa, että kun peruskonttorit on normaalisti niin tylsän oloisia. Tämäkin Rovion konttorikin on yleiolemukseltaan ihan normi-toimisto. No sitten kuvaat vähän persoonallisemmilla ratkaisuilla. Kaikista otetuista kuvista asiakas valitsee käyttöön helposti kuitenkin kuvaajan mielestä ne tylsimmät ja konservatiivisimmat kuvat. Ja seuraavalla kerralla kuvaajalle annetaan yllätys yllätys vastaavat ohjeet siitä miten pitää välttää liian perinteisiä ratkaisuja. Minkälaista kuvaa se asiakas sitten toivoo, mitä sai kuvaajalta, ja mitä lukijat ehkä mieluiten olisivat pitäneet hyvinä? Siinä on kolme eri lähtökohtaa kuvien tekemiseen ja arviointiin.

Kuvasin parilla käsisalamilla, triggereillä (täysmanuaalisti), sontsilla. Monissa taustavaloa värjäsin kalvolla. Sen päälle kevyttä mallinohjausta ja sommittelua. Kuvissa: Jaakko Iisalo, Senior Game Designer sekä Mikael Hed, CEO - sekä kirjava joukko Angry Birds pehmolintuja. Monessa mielessä peruskuvaus ja peruskuvia.

Villa Kaurilan sauna

Suomalaiset on saunojakansaa. Saunoja on joka puolella. Jotenkin jäänyt sellainen vaikutelma, että tästä huolimatta sauna- ja saunomiskuvia on äärimmäisen vähän. Onko saunominen liian itsestäänselvä asia, että sinne aina mennään ilman kameraa ja vain saunomaan.



Tässä tapauksessa kuvauksen syy oli se, että Saunaseuran lehteen tulee esittely Helsingin Meilahdessa sijaitsevasta Villa Kaurilan saunasta. Juttuun piti saada kuvitus ja kansikuva. Blogia varten kuvat on rajattu vähä tiukemmin.



Ja olenhan itsekin kuvassa ihan aatamin asussa... Ehkä vähän Aatamia karvaisempana (kuvassa oikealla). Jaa. Minkälainen saunojahirmu Aatamista olisikaan tullut, jos olisi päässyt nauttimaan suomalaisen puusaunan löylyistä? Olis voinut omena jäädä kakkoseksi.











Pääsipähän sauna mukaan Hesarin saunajuttuun.