En ole mikään varsinainen kouluttaja. Kirjoitan ensisijaisesti kuvatoimistoyrittäjän näkövinkkelistä. Saanen anteeksi jos puhun jonkun mielestä hepreää, tai olen liian tyly. Ainakin minun mielestäni palaute on puolin ja toisin aina tervetullutta! Kirjoitukseni kumpuaa kaikista niistä asioista, mitä käyn läpi kun kirjoitan kuvapalautetta etenkin uusille kuvaajille, joilla on kiinnostusta tarjota omia kuviaan myyntiin. Into on hyvä asia, kunhan se ensisijaisesti kantaisi kehittämään kuvaajan valokuvaamiseen liittyviä taitoja ja osaamista pidemmällä juoksulla. Normaalisti into, on sellaista että se saa harrastajan tekemään hankintoja ja sen jälkeen umpimähkään kokeilemaan jotain sillä kuvitelmalla että taidot on, mutta että kalustossa vain on puutteita.
Jos haluaa saada tietoa kuvan teknisestä laadusta, niin katso kuvaa 100% suurennoksella. Oheinen kuva ei ole tekniseltä laadultaan kovinkaan hyvä, mutta siedettävä, koska aihetta on hyvin vaikea, ellei mahdotonta kuvata lyhyemmällä valotusajalla (matalemmalla herkkyydellä).
Kuvatoimisto Cartinalle tulee säännöllisesti tiedusteluja valokuvauksen harrastajilta, jotka ainakin kavereiden mielestä osaavat ottaa loistavia kuvia. Kuvaajat ja näiden kavereiden mielestä kuvissa on huomattavaa myyntipotentiaalia, ja niihin on ehkä ladattu suuria odotuksia. Hyvin usein joudun valittelemaan kuvien teknistä tasoa. En tee sitä kiusatakseni tai tekosyynä sille etten olisi kuvista kiinnostunut. Kuvien hyvä tekninen laatu vain on kuvakaupassa pikemminkin itsestäänselvyys, lähtökohta. Jos on kiinnostunut laittamaan kuviaan myyntiin, on parempi ymmärtää että mitä kuvan tekninen laatu tarkoittaa. Jos termit on totaalisesti hakusessa, niin kannattaa varmaan hieman opiskella asioita.
Kuvan tekninen laatu on käytännössä monen muuttujan summa. Siihen vaikuttaa kamera (kennon laatu), optiikka, se miten kuva on valotettu ja se miten kuvaa on jälkeenpäin käsitelty. Kuvaajan taidot ovat usein kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. Taitaja kuvaaja saa vaikka pokkarilla oikein hyvätasoisia kuvaajia, siinä missä ammattivehkeitä käyttävä aloittelijan tuotokset on teknisesti niin ja näin. Tämän olemme nähneet lukemattomia kertoja. Parhaimmat ja kalleimmatkaan välineet eivät ole hyvän teknisen laadun tae. Keskimäärin pokkarikuvat ovat kuitenkin aika reilusti heikompia kuin järkkärikameroilla otetut kuvat. Hyvissä olosuhteissa otetut kuvat on keskimäärin parempia kuin vaativissa olosuhteissa otetut. Hyvissä olosuhteissa surkeinkin kuvaaja voi saada on kohtuullisia kuvia, jopa vaatimattomalla kalustolla.
Haluamme korostaa kuvien teknistä tasoa, sillä kuvatoimistosta ostetaan kuvia hyvin usein varsin vaativiinkin tarpeisiin. Joskus asiakkaat tarvitsevat vain joitain elementtejä, eli siitä kuvapankkiin ladatusta kuvasta halutaan käyttää vain hyvin pieni osa, ja yllättävän isona. Siksi digijärkkärikuvat eivät voi koskaan olla teknisesti liian hyviä. Monilla kuvatoimistokuvaajiksi halukkailla on ihan hyviä aiheita, visuaalisia nättejä kuvia - mutta kuvat ovat teknisesti vähän niin ja näin. Onko tarkennus edes kohdillaan? Originaalikuvaa ei mieluiten saisi terävöittää, ja 100%:n suurennoksella katsottuna kuvan pitäisi olla hyvälaatuinen. Se, että onko kuva tekniseltä laadultaan hyvä, on kuvakaupassa kriittinen kysymys, mikä ratkaisee että tuleeko kaupat tai joutuuko asiakas pettyneenä jatkaan sen sopivan kuvan etsimistä. Pienennetyistä kuvista saa monesti paremman vaikutelman, kuin mihin originaalikuvan laatu käytännössä riittää.
Tekninen laatu tarkoittaa mm. siis sitä, että kuva ei kohise, eli kuva on otettu alhaisella asalla tai sellaisella kamerarungolla joka korkeammilla herkkyyksillä (esim. iso 2000) asetuksilla ei vielä kohise liikaa. Jos kuva on otettu alhaisella herkkyydellä, mutta alivalottaen, ja kuvaan on jälkeenpäin lisätty kuvankäsittelyssä valoisuutta tulee kuvaan hieman vastaavaa kohinaa kuin jos olisi kuvattu korkealla asalla. Kohinaa voidaan poistaa kohinanpoistohjelmalla, mikä tekee kuvan pehmeämmäksi. Kohinanpoisto hävittää kuvasta yksityiskohtia, se jää aina osin näkymään, ja sitä voi tehdä vain rajallisesti.
Kuvan laadun kannalta on aina suotavampaa että mitä paremmin kuva valotetaan, ja mitä vähemmän sille tarvitsee jälkeenpäin tehdä karkean luokan korjauksia. Photoshoppaaminen ei ole sellainen ihmelääke mikä parantaa ihan mitä vain. Olennaisinta on hyvä valo, sopiva optiikka ja oikea valotus. Monet kuvaajat kuvaa raakamuotoon, ja saavat siitä helpommin kuvalle perussäädöt. Osin tätä puoltaa se, että raakakuvissa on laajempi dynamiikka. Suoraan jpg:lle kuvatuissa ruuduissa on vain 8 bittiä. Raakakuvat voivat olla joko 12 tai 14 bittisiä, eli niissä on enemmän värejä ja sävyjä, joskin ovat huomattavasti jpg-kuvaa raskaampia. Raskaampien kuvien siirtelyyn ja prosessointiin menee yleensä enemmän aikaa. Valmiiksi säädetyt kuvat pääsäntöisesti muutetaan kuitenkin jpg-kuviksi, eli 8 bittisiksi, mutta yleensä vasta sen jälkeen kun kuva on saatu halutun näköiseksi. Raakakuvan laajempi dynamiikka mahdollistaa paremmin värien ja haluttujen sävyjen esiin kaivamisen.
Yksityiskohdat eli kuvan tarkkuus on myös kiinni optiikasta. Laadukkaat optiikat piirtävät paremmin kuin halpislasit. Objektiiveissä voi olla yllättävänkin suuria eroja. Kiinteän polttovälin objektiivit piirtää yleensä paremmin kuin zoomit. Monet kiinteät polttovälin objektiivit on hinta-laatu-suhteeltaan aivan loistavia. Ammattitason zoomit ovat usein varsin hyviä. Samaa ei voi sanoa halvimmista zoomeista. Halpiszoomit on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto, eli niille, jotka eivät jaksa kuljettaa eri vaihtolaseja repussaan kuvausreissuillaan. Zoomit on halpoja ja käytännöllisiä, ja suurimmaksi osin piirtävät huonosti, tai vielä huonommin. Halvat zoomit vaatii kuvaajalta yleensä perehtymistä ja viitseliäisyyttä jos niillä haluaa teknisesti hyviä kuvia. Halpa ei aina ole huonoa, eikä kallis ole automaattisesti hyvää.
Jos kamerarunkojen kohinassa ja optiikassa on eroja, niin aivan valtavia eroja on myös siinä miten niitä käytetään. Normaali nyrkkisääntö on se, että ääriarvoissa lasit piirtää aina pehmeästi. Eli jos halpiszoom -objektiivin valovoima on f 4-5.6, ja jos kuvaa jollain automaattitoiminnolla, miettimättä, niin siellä on herkäästi ääriarvot tapissa. Kaikki kuvat voivat helposti olla suurimmalla aukolla kuvattua f 4 ja valotusaika 1/2000, eli pehmeätä tai todella pehmeitä. Ja mitä pidemmällä polttovälillä on kuvattu, niin sen suttuisempia kuvat ovat. Halpis-zoomit, eli ne kittilasit mitkä helposti myydään sen halpisdigijärkkärin mukana, antaa kuitenkin ihan kohtuullisen kuvanlaadun. Toisaalta ääripään polttoväleillä ja täysillä aukoilla esim. laajispäässä, kuvat on taas hyvin pehmeitä - etenkin kuvan reuna-alueilla. Kaikki lasit, oli ne ammattitason objektiiveja tai halvempia versioita, on niissä piirto parhaimmillaan silloin kun aukko on siinä 8-10 korvilla. Sitten jos objektiivia himmentää tappiin asti, niin syväterävyys kasvaa, mutta piirto taas pehmenee. Se, että millä aukoilla objektiivi piirtää parhaiten, eli antaa terävintä kuvaa, on sellainen objektiivikohtainen kysymys. Se, että miten milläkin objektiivilla kannattaa himmennellä selviää osin kokeilemalla. Netti on kylläkin täynnä erilaisia objektiivitestejä ja käyriä, mistä lasien piirto-ominaisuuksista voi saada osviittaa.
Jos kuva ei ole tyritty huonolla kameravalinnalla, objektiivilla, tai huonoilla kuvausasetuksilla (valotuksella), niin se on mahdollista toki tehdä myös kuvankäsittelyllä. Kuvaajalla voi siis olla huipputason vehkeet ja kuvauskin jotenkin hyppysissä, mutta jos on todella innostunut kuvankäsittelystä, vailla siihen liittyvää osaamista, niin kuvaustyö ja laitehankinnat hyöty saattaa huonon kuvankäsittelyn myötä valua hiekkaan. Joillain kuvankäsittely on se, mikä jalostaa huonon kameran ja halpiszoomin tuottaman raakileen hyväksi ellei loistavaksi kuvaksi. Toisilla voi olla kuvankäsittelyohjelman perustoiminnotkin hallussa, mutta täysin poskellaan oleva näyttö. Jos kuvat säädetään vinksallaan olevan näytön mukaan, niin kuvankäsittely vie oikeammin ojasta allikkoon. Kannattaa siis myös opetella kuvienkäsittelyn perusteet ja pyrkiä luonnollisuuteen, ja tehdä kuvankäsittelyn sellaisella näytöllä, mikä on kalibroitua tai jonka säädöt on muuten jotakuinkin kohdillaan.
Kuvien tekninen laatu on monen muuttujan summa. Paremmilla vehkeillä toki saa keskimäärin helpommin teknisesti parempaa kuvaa. Taitava kuvaaja pärjäisi halutessaan varsin halvoillakin vehkeillä. Teknisesti hyvien kuvituskuvien tuottamisen ketjussa kriittisiä pullonkauloja on neljä: kamera, objektiivi, valotus sekä kuvankäsittely.
Älä missään nimessä tuudittaudu siihen että ammattivehkeillä, tai muullakaan järkkärillä saisi automaattisesti teknisesti hyviä kuvia. Jos jos joku sanoo, että joku tietty kamera ottaa kuvaajan kuin kuvaajan käsissä "hyviä kuvia", niin hän valehtelee. Eikä ne kamerat mitään kuvia ota, ne on vain kameroita. Kameroissa on isoja eroja. Vielä suuremmat erot on kuvaajissa. Se napinpainaja on se kuvanottaja. Valokuvaajan osaaminen on yleensä ketjun kriittisin pullonkaula - heikoin lenkki! Kuvan keskimääräinen tekninen laatu on siis ensisijaisesti kuvaajan osaamisen mittari. Jos kuvat on huonoja, niin raukkis syyttää vehkeitä.
Fiksu tiedostaa käytössä olevan tekniikan rajoitteet, ja hyväksyy sen - eikä yritä mahdotonta. Toki on monia sellaisia asioita missä vasta erikoisvälineiden avulla saadaan tietyn genren huippukuvat. Hyönteiskuvaus makrolaseilla tai nisäkäs ja lintukuvaus huippuluokan superteleobjektiiveilla voi esim. olla sellaisia missä tekniikka korostuu, ja osaaminen on suhteellisesti ottaen astetta pienemmässä roolissa. Myös nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa tai hämärässä kuvaamisessa voi tarvita hieman normaalia parempaa tekniikkaa. Kovassa vastavalossa kuvaamisessa voi vastavalosuoja olla tarpeet. Myös etulinssi puhtaudella voi olla kriittinen merkitys. Joissain olosuhteissa suotimista on iloa. Joskus ne helposti vain pilaisi kuvan. Monesti vallitseva valo on jotain ihan muuta kuin ideaalia. Salama, ja jostain muualta kuin kamerankengästä ammuttuna, ja taitavasti käytettynä, on se juttu mikä vasta tekee kuvan mahdolliseksi ja hyväksi. Salama lienee valokuvauksen yksi keskeisimmistä apuvälineistä.
Opiskelusta, ja tekniikkaan syventymisestä on valokuvaamisessa pitkällä juoksulla hyvin paljon hyötyä. Äläkä aliarvioi kuvan teknisen laadun merkitystä. Se oli monesti olla yllättävänkin suuri, vaikka ei niin tärkeä kuin itse kuva, kuvan aihe tai kuvan visuaaliset ominaisuudet.
Ja jos joku miettii, että miltä pohjalta minä tällaista tekstiä suollan, ja minkälainen olen itse kuvaajana, niin saapi arvioida joko tutkimalla Cartinassa olevaa kuvatarjontaani, Alamyssatai Gettyssä olevia kuviani tai henkilökohtaisten kotisivujeni tarjontaani.
ps. Oheinen kiiltomato, jonka äsken kuvasin, on ensimmäinen jota eläissäni kuvaan. Viime kesänä mäyräkuvauksen aikaan bongasin yhden. Silloin oli ihan väärät vehkeet sitä sattuma-kuvauskohdetta varten mukana. Nyt kuitenkin vähän pääsin harjoittelemaan.
7 kommenttia:
Kysymys on hyvin suuresti myös siitä, mitä valokuvan laadulla nykyään todella tarkoitetaan. Jos laadulla tarkoitetaan ammattikuvaajien monivuotisen kokemuksen, ja myös yleensä jokaiseen eri kuvaustapahtumaan ja tilanteeseen tarkoitetulla eri objektiivilla ja monesti myös eri rungolla, puhutaan nykypäivän kuvista ja kuvalaadusta ihan jostain muusta.
On aivan ymmärrettävää, että kuvatoimistoille tuodaan nykyään suuria määriä kaikenlaisia kuvia jotka ovat ottajansa mielestä hienoja, ja voivat oikeasti ollakin hienoja, mutta ne eivät ole ammattilaisten ottamia tai yleensä ei edes alan harrastelijoiden. Niillä kuvilla on ikuistettu se maisema tai yksityiskohta, joka on saatu niillä välineillä ja sillä kokemuksella joka sillä hetkellä kuvaajalla on ollut.
Se, että kuvat pilataan sitten jälkeenpäin lisää Photoshopilla tai muilla kuvankäsittelyohjelmilla, on vain ehkä tämän ajan ja tämän hetken ongelma. Hyvin yleisesti luullaan että ensin otetaan kuva aivan täydellä automaatilla ja sitten kuvankäsittelyllä homma korjataan.
Pitää myös muistaa, että aika harvalla on nykyäänkin vielä raakakuvia ottavia kameroita, raakakuvien käsittely on myös suhteellisen hankalaa, ja vielä harvemmalla on värien suhteen kalibroidut näytöt.
Kuvia on nykyään paljon ja niiden määrä tulee todennäköisesti vaan kasvamaan, kun laitteet halpenevat. Tämä ei tietenkään tarkoita, että myös laitteiden laatu samalla paranee. Melkeinpä päinvastoin.
On hyvä että kuvien laadusta ja niihin liittyvistä asioista puhuttaisiin enemmän. Silloin myös suurin osa itseään kutsuvista ns. tavallisista kuvaajista keskittyisivät myös enemmän kuvien tekniseen laatuun. Tiedosta on tässäkin asiassa pelkkää hyötyä. Tällöin myös kuvatoimistot saisivat teknisesti laadukkaampia kuvia käyttöönsä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että suurimmalle joukolle ihmisistä kuvat ovat ja tulevat aina olemaan vain muistoja elämästään. Jos ne sattuvat olemaan vielä hienoja myös kaverin mielestä, mutta laadultaan ei kuvatoimistolaatua, on toimistojen vain jatkettava kertomista, että kuvan laatu ei ole riittävä julkaisuun, ei ainakaan sellaisina kun asiakkaat haluaisivat.
Moi vielä. Alkoi oikein kiinnostamaan tuo pitkä vuodatus, jota piti vielä jatkaa, että onko teknisesti huonolaatuisempien kuvien tuonti kuvatoimistoille todella niin suuri ongelma, että siitä piti kirjoittaa melkein metrin pitkä blogipätkä. Ja kaikki tuo sellaista asiaa, joka on jokaiselle kameran omistajalle ihan selvää. Koko asian olisi voinut tiivistää yhteen kirjoittamaasi lauseeseen:
” Kuvien tekninen laatu on monen muuttujan summa. Paremmilla vehkeillä toki saa keskimäärin helpommin teknisesti parempaa kuvaa. Taitava kuvaaja pärjäisi halutessaan varsin halvoillakin vehkeillä. Teknisesti hyvien kuvituskuvien tuottamisen ketjussa kriittisiä pullonkauloja on neljä: kamera, objektiivi, valotus sekä kuvankäsittely.”
Monet ihmiset pitävät blogeja kuvauksistaan harrastuksena, eikä heillä ole ikinä tarkoitustakaan tuoda yhtään kuvaa mihinkään liikkeeseen. Mutta sitten ilmaantui jotain, nimittäin aivan hirveä itsekehu seuraavassa:
”Ja jos joku miettii, että miltä pohjalta minä tällaista tekstiä suollan, ja minkälainen olen itse kuvaajana, niin saapi arvioida joko tutkimalla Cartinassa olevaa kuvatarjontaani, AlamyssataiGettyssä olevia kuviani tai henkilökohtaisten kotisivujenitarjontaani.”
Oliko koko blogin kirjoittamisen syy tässä hirmuisessa itsekehussa ja tuoda kuvalinkkinsä kaikille paremmin julkisuuteen, vai onko huoli lopulta sittenkin siitä, että nykyiset valokuvauksen harrastajat ostavat liian hyviä välineitä ja perehtyvät valokuvauksen saloihin niin paljon, että ammattikuvaajilta vähenee työt?
Tuo kuvien tekninen laatu on nimittäin hyvinkin helppoa tuottaa kunnon ammattilaisten välineillä jos vähänkin harrastaa valokuvausta.
Ammattikuvaajat ovat yleensä hyvinkin taiteellisia ihmisiä ja heillä on silmää nähdä mitä, miten ja mistä kohdetta kannattaa kuvata.
Mutta asia on niinkin, että monesti nimenomaan harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvat perehtyvät asioihin monesti vielä paremmin ja tarkemmin kuin ammattilaiset. Ja kyllä heilläkin silmää on.
Kirjoituksen syy on ensisijaisesti siinä, että osin sapettaa kun tuntuu siltä että liian monet lähettää kuvia vähän mitatakseen oman kuvaamisen tasonsa, niin kuin olisi jokin tavoiteltava status saada joitain kuvia myyntiin. Jos kuvaajat jättävät asian sitten kuitenkin siihen. Ammattimaiset kuvaajat, jotka toki ymmärtää kuvan laatukysymykset eivät ehkä niinkään ole kuvatoimistoaktiivisia.
Ammattimaisesti on paljon houkuttavampaa olla keikkakuvaaja. Ja toisaalta Suomi on aika pieni maa. Suuret kuvaostajat oppii aika nopeasti tuntemaan kuvituskuvaa tuottavat ammattilaiset, ja etenkin luontokuvan osalta ostava pitkälti suoraan. Missä siis kuvatoimistojen sauma, etenkin näissä hintojen-poljennan ja mikrostoc-markkinoilla? Onhan se aika suurilta osin vissiin aktiivisissa valokuvauksen harrastajissa, ts paljon sellaisissa kuvaajissa, joilla on vielä paljon opittavaa - ehkä osin sellaisillakin joille se ammattilaisuus tai mahdollisimman suuri valokuvaustulo ei ole ihan se suurin juttu. Eli vähän samat lähtökohdat kuin omassa kuvaamisessa. Viihtyminen työn ja valokuvauksen parissa on erittäin tärkeä asia. Hupi ja hyöty yhdistyys siinä monilta osin.
Se, että laitoin tonne linkit joihinkin kuviini johtuu puhtaasti siitä, kun olen eräissä valokuvafoorumeissa huomannut että siellä löytyy monenlaista mielipidettä ja monenlaista kuvaajaa. Joskus tuntuu että sanotaan, että älä kuvaa, niin kuin minä kuvaan. Kuvaa niin kuin minä opetan. Itse taas ennemminkin pyrin myös omalla kuvaamisellani antamaan yhden esimerkin kuvaamiseen. Jos harrastuksen parissa kiinnitettäisiin edes pikkuisen enemmän siihen tekniseen laatuu huomiota, niin helposti sen käyttökelpoisen kuvan määräkin kasvaisi, vaikka laatuhan siinä ehdottomasti on se pullonkaula.
Kehuminen ei suinkaan ollut avautumisen tarkoitus. En pidä itseäni kovinkaan kummoisena kuvaajana. Tietyllä itsekriittisyydellä ja perehtymisellä melkein kuka vaan voi ottaa minun tasoisia kuvia - teknisesti, todennäköisesti myös taiteellisesti. Perusräpsyjähän nuo. Ja toki olen hyvin herkästi taipuvainen liian pitkiin avautumisiin. Kun pääsen kirjoittamisessa käyntiin, niin ei meinaa loppua tulla. Sen tietävät kaikki jotka minut tuntee.
Kiitos Seppo kommenteista!
Niin niiden loppulinkkien lisäyksen yksi syy on myös siinä, että olen noille muille blogiavaus-kirjoittajilla ohjeistanut, että mielellään jos jotain kirjoittavat, niin voisivat lisätä sinne linkkejä sivuillensa tai muuhun vastaavaan materiaaliin. Et siinä osasyy tuohon linkkitäydennykseen. Itse mielelläni käyn muiden sivuja katsomassa, enkä koe sitä kehuksi - pikemminkin avoimuudeksi.
Jos muut kirjoittelisi aktiivisemmin, niin mielelläni olisi vallan taka-alalla, kirjoittamatta blogeihin riviäkään, ja pyörittelisin kuvatoimistorutiineja. Kun yksin pyörittää kuvatoimistoa, ja on itsekin aktiivisesti keikkakuvailija, ja kolme lasta kotona, niin aika tuntuu olevan omalta osaltani se kriittisin pullonkaula.
Kiitos Henrik itsellesi vastauksesta.
Ymmärrän nyt hyvin sen mitä tuossa toit esille ihmisistä. Se on varmasti aivan totta. Kun en ole alalla en edes lähde arvaamaan kuinka epäteräviä, käsivatralla otettuja osasuurennuksia kaupataan. Nyt on ihmisillä pelit ja vehkeet, nyt onkin hyvä alkaa puhua laadusta.
Ai niin, kuvasi olivat hienoja. Kiinnostuksemme kohdistuvat aivan erilaisiin kuviin, mutta eihän sillä sinällään mitään väliä ole. Muutama lapinkuva oli erityisesti minun mieleen.
Terveisin,
Seppo
Blogin teksti täysin asiaa ja aiheellinen kirjoitus, hyvä kirjoitus kuvatoimiston näkövinkkelistä. Pysyäkseen kuvatoimistojen kilpailussa mukana on tärkeää että kuvien laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomiota, laatu korvaa määrän.
Itse ymmärrän tuon Henkan omiin sivuihin linkityksen, että siinä jätetään lukijalle oma vapaus tehdä omat päätelmät tekstin kirjoittajan näkökulmasta ja asiantuntijuudesta, pikemminkin niin että Henkka on pistänyt oman tuotannon hyvinkin kriittisen arvioinnin kohteeksi, hyvin neutraalisti.
Yleisesti ottaen olen saanut sen kuvan että Henkka kykenee hyvinkin neutraaliin ja kriittiseen suhtautumiseen omiin kuviinsa, kuten tässäkin blogissa monesta kohti voi rivien välistä lukea. Samoin suhtautuminen eri tason kuvaajiin on asiallista, oli sitten kuvaaja ammattilainen tai harrastelija, joita on suuri osa Cartinankin kuvaajista.
Se on selvää että rajanveto kuvien tasosta on välttämätön kuvatoimiston kuvatulvalle, pitääkseen kuvaajat kuvatoimistossa, samoin asiakkaat ...
Lienen juuri Henkan kuvaaman kaltainen harrastaja, jolla on melko hyvät vehkeet, mutta taitoja ja aikaa uupuu. Jutussa oli mulla hyödyllisiä vinkkejä. Laitoin facebookiin kolme melko nopeasti ensin eilen pokkarilla juoksulenkillä räpättyä kiitäjäkuva ja tänään järkkärillä tehtyä paikkausta 5 kpl. Yllättävän helppo aihe nuo nopeat perhoset pimeässäkin nykykameroille. Säädin DPP:llä pikaisesti raweja siten, että terävöitin paljon, mutta otin kontrastit vähiin. En tiedä itsekään olenko vielä tyytyväinen tähän säätöön. Miten Henkka käsittelisit tällaista suoralla salamalla otettua? Pitäsikö salama vaihtaa johonkin parempaan hajautttavaan viritykseen?
terv. Tapio Rantala
http://www.facebook.com/photo.php?pid=4321336&l=b10a137781&id=634803117
Lähetä kommentti